Hannen blogi: Sitran työelämän kuntotesti

Sitran nettisivulta (http://kuntotesti.sitra.fi) löytyy testi, jolla voi testata omia ominaisuuksiaan nykyajan työelämän kannalta. Testin lopuksi saa maininnan parista  vahvuudesta ja parista kehittämiskohteesta. Testi on ihan hyvä muistutus siitä, että työelämä ei ole niin stabiilia, mitä se joskus on ollut.  Tosin oma työelämä ei stabiilia ole ollutkaan, joten kovin yllättäviä testin teesit eivät olleet. Testi on enemmän silmiä avaava henkilöille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa hakemassa uutta työpaikkaa tai ovat olleet nykyisessä työpaikassa yli 5-10 vuotta. Testi muistuttaa esimerkiksi siitä, että jos omalla työpaikalla ei pysty pitämään osaamistaan nykyajan tarpeiden mukaisena, kannattaa hankkia lisäkoulutusta tai harrastuksia, joissa ko. osaamista voi kehittää. Nykyistä työpaikkaa ei kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä!

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

Hannen blogi: Fiksusti tietämätön

Työpaikalla keskustelin nuoren kollegan kanssa, joka oli huolissaan siitä, että miten olla vakuuttava pitkän linjan ammattilaisten edessä. Mitä sanottavaa hänellä olisi kokeneille konkareille? Kieltämättä mietin asiaa välillä omaltakin osalta, kun joudun jonkun uuden asian pariin.

Aivan tietämättönä ja valmistautumatta tilanteisiin ei kannata mennäkään, mutta työvuosien myötä oppii olemaan myös "fiksusti tietämätön". Oman alansakaan expertin ei oleteta tietävän aivan kaikkea, vaan yleensä työtehtävissä erikoistutaan joko johonkin kapeampaan sektoriin tai sitten ollaan "yleismies Jantusia" (tiedetään monesta asiasta, mutta välttämättä mistään ei niin syvällisesti). Siksi työpaikoilla tehdäänkin paljon tiimityötä, että eri osaamiset kohtaisivat toisensa.

Nuorikin voi olla erityisaiheen paras asiantuntija, koska välttämättä kukaan muu ei ole katsonut kyseistä asiaa juuri tietystä näkökulmasta (tai edellinen tarkastelu on tehty useita vuosia sitten ja on siten jo vanhentunutta näkemystä ja tietoa). Omankin työurani töistä suuri osa on jo käytännössä vanhentunutta, joten jos joutuisin saman tehtävän eteen, niin joutuisin kuitenkin tekemään sen alusta ja eri tavalla. Lisäksi en enää edes muista vanhoja projektejani, joten niiden sisällöt ovat minulle yhtä "uutta" kuin noviisillekin...

Monilla työpaikoilla ihan tarkoituksellakin palkataan henkilöitä alan ulkopuolelta, jotta saataisiin uusia näkökulmia ja uudenlaista osaamista. Ei silloin kannata murehtia siitä, että kaikki termit eivät ole heti hallussa. Minua EDELLEENKIN ärsyttää se, kun joku lehti irvaili aikoinaan Elisabeth Rehnille, kun tämä ei osannut puolustusministerinä heti kaikki sotilasarvoja. Jos jokainen johtaja opettelisi työpaikkansa jokaisen nippeliasian, niin eipä siinä jäisi aikaa itse johtamiseen...

Työkokemuksessa korostaisinkin erilaisten prosessien hallintaa. Riippumatta sisällöstä eri työtehtävätyypit kannattaa suunnitella ja toteuttaa tietyllä tavalla. Mahdollisiin ongelmakohtiin osaa varautua jo ennalta. Toisaalta vastavalmistuneilla voi olla mielenkiintoisia työelämä- ja johtamistaitoja, kun esimerkiksi some-maailma on tuonut täysin uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa. 

Eli luottakaa nuoret itseenne ja kokeneemmat kollegat, kannustakaa nuoria! Muistelen taas lämmöllä erästä vanhempaa kollegani, joka aina korosti että hän kertoo mielipiteensä, mutta että minä itse päätän, mitä mielipiteestä otan huomioon. Loistava sanonta aiheeseen on se, että et ole tehnyt vielä kaikkeasi, jos et ole pyytänyt apua! Itsenäisen koulu- ja opiskeluputken jälkeen itsellenikin oli uutta, että kollegat eivät ole "kilpailijoita" vaan oikeasti yhteistyössä viemässä asioita eteenpäin. 

Kuva: freedigitalphotos.net / ratch0013

Sallan blogi: Takki vai tuluskukkaro - vai jotain uutta ja ihmeellistä?

Kevät on ihan tuloillaan. Taas yksi talvi takana, ei edes kovin ankara sellainen. Paitsi Suomen taloudelle. Ei tule takkia, ei tuluskukkaroa näistä yhteiskuntasopimusneuvotteluista eikä sote-alue-virityksistä. Sen sijaan traktorit valtasivat Senaatintorin ja kilometrinen mielenosoitus Helsingin keskustan katuja. Kaikki on vielä hyvin hillittyä ja hallittua, mutta miten pitkään? Rajojakin on testailtu niin idästä kuin lännestäkin tulevalla turvapaikanhakijavirralla. Luottoluokituskin laski. Mitä tästä kaikesta  pitäisi ajatella, mitä tehdä? Minne olet matkalla, Suomi?

No, minua viisaammatkaan eivät näköjään tiedä mitä ajatella tai tehdä. Harvinaisen tempoilevaa on ollut porvarihallituksen taival. Jos yrityksissä tuota tahtia aloitettaisiin ja lopetettaisiin uudistusten tekemistä, niin toimitusjohtajan palli olisi keikahtanut jo ja kultainen kädenpuristus lävähtänyt kouraan. Ja hallituksen johdossa on sentään yritysmaailmassa menestynyt mies.

Kansainväliseen kilpailukykyyn ja Suomen palkkakustannustasoon liittyvistä ongelmista minulle on kuitenkin jäänyt hyvin epämääräinen kuva. Venäjä-pakotteiden vaikutus vientiin - joo, aivan selvää, mutta miten kaikki muu vientikauppa nyt, kun muu maailma jo toipuu 2008 alkaneesta taantumasta. En ole nähnyt yhdenkään vientiyrityksen kertovan, että hävittiin kauppaa hinnalla, koska palkkataso.

Hävitäänkö hinnalla vai vanhentuneella teknologialla, alisuoriutuvalla, huonosti muotoillulla tuotteella? Yritykset maksavat tänä keväänä hyviä osinkoja, kun eivät ole keksineet mihin voittojaan (kustannussäästöillä, ei kasvaneella liikevaihdolla tehtyjä) muuten sijoittaisivat. Olisiko tutkimus- ja tuotekehitys mitään? Samaan aikaan yliopistot ja korkeakoulut tuskailevat leikkaustensa kanssa.

Takin tai tuluskukkaron sijaan voisi Suomen tarjoamista aineksista tulla jotain uutta ja täysin mullistavaakin. Onhan meillä koulutettu kansa ja toistaiseksi keikumme melkein mittarilla kuin mittarilla mitattuna kansainvälisellä huipulla.

Laitan toivoni nuoriin. Yrittäjyys kiinnostaa nuoria aivan toisella lailla nyt kuin aiempia sukupolvia. Internet of things, biotekniikka, robotiikka, nanomateriaalit... niitä riittää tutkittavaksi ja kaupallistettavaksi. Pidettäisiin edes huoli siitä, että nuorilla tutkijoilla ja yrittäjillä on edellytykset tutkia ja yrittää Suomessa, emmekä näe aivovuotoa ulkomaille. Tosin suosittelen lämpimästi ainakin väliaikaista ulkomailla opiskelua ja työntekoa, se avartaa näkemyksiä.


Kuva; Freedigitalimages/mapechai

Hannen blogi: 100 suomalaista naista Wikipediaan

Naistenpäivänä 8.3 pidetään Kaisa-kirjastossa tilaisuus, jossa parannetaan suomalaisten naisten näkyvyyttä Wikipediassa. Aloin miettiä, ketkä 100 suomalaista naista itse mainitsisin Wikipediassa.  Kriteerinä oli, että ainakin nimen osa piti tulla mieleen googlettamatta (jätti ulos monta hyvää kandidaattia). Toisena kriteerinä oli ensin, että naisen pitäisi olla myös kansainvälisesti kiinnostava (tämän takia esimerkiksi vain suomeksi laulavia naisartisteja jäi listalta ensin pois). Lopulta oli pakko täydentää listaa myös Suomi-tason naisilla... Eli näillä mennään:

Aino Aalto
Armi Aavikko (suomi)
Lenita Airisto (suomi)
Aino Ackté
Chisu (suomi)
Essi Avellan
Sari Baldauf 
Anne Berner 
Eva Biaudet
Kaisa Blomstedt (suomi)
Anne Brunila 
Rut Bryk
Minna Canth
Sari Essayah
Sara Forsberg
Hanna Gullichsen (suomi)  
Maria Guzenina-Andersson
Tarja Halonen
Pirjo Heikkilä (suomi)
Anna-Leena Härkönen (suomi)
Ansa Ikonen (suomi)
Maija Isola 
Tove Jansson 
Maria Jotuni 
Anneli Jäätteenmäki
Katri-Helena Kalaoja (suomi)
Elina Karjalainen (suomi)
Marja-Leena Kirvesniemi
Mari Kiviniemi 
Paula Koivuniemi (suomi)
Kiira Korpi 
Pauliina Koskelo
Pirkko Koskimies (suomi)
Krista Kosonen (suomi)
Hertta Kuusinen
Linda Lampenius
Silja Lehtinen
Riitta Lindegren (suomi)
Helena Lindgren (suomi)
Kaisa Liski (suomi)
Linda Liukas 
Baba Lybeck (suomi)
Susanna Majuri 
Mette Mannonen (suomi)
Karita Mattila
Sari Multala
Kaisa Mäkäräinen
Sinikka Nopola (suomi)
Sofi Oksanen 
Kati Outinen
Milla Paloniemi (suomi)
Leena Palotie
Minna Parikka
Anu Pentikäinen 
Helena Petäjistö (suomi)
Vappu Pimiä (suomi) 
Ritva-Liisa Pohjalainen (suomi)
Anne Pohtamo 
Anni Polva 
Helena Puolakka
Kirsi Pyrhönen
Helena Ranta 
Mari Rantasila (suomi)
Kaisa Rastimo (suomi)
Armi Ratia 
Elisabeth Rehn 
Vicky Rosti (suomi)
Emmi Rukajärvi
Johanna Rusanen (suomi)
Päivi Räsänen
Krisse Salminen (suomi)
Seela Sella (suomi)
Hanna-Mari Seppälä
Rafaela Seppälä
Aira Samulin (suomi)
Eeva-Riitta Siitonen (suomi)
Satu Silvo (suomi)
Anni Sinnemäki 
Helvi Sipilä
Anja Snellman  
Laila Snellman 
Helene Schjerfbeck 
Nanny Still 
Paola Suhonen
Sikke Sumari (suomi)
Rita Tainola
Helena Takalo  
Ellen Thesleff
Teija Tiilikainen
Maarit Toivanen-Koivisto 
Tarja Turunen
Riitta Uosukainen 
Jutta Urpilainen
Ritva Valkama (suomi)
Jenni Vartiainen (suomi)
Paula Vesala (suomi)
Maija Vilkkumaa (suomi)
Eija Vilpas (suomi)
Johanna Vuoksenmaa (suomi)
Hella Wuolijoki 

Keitä olisit itse lisännyt listaan ja keitä jättänyt pois?

Kuva: YLE

Hissipuhe mentoroi: Sivuaineen valinta (kaupallinen tutkinto)

Hanne:
KTM-tutkinto on joka tapauksessa aika monipuolinen, joten en hirveästi stressaisi sivuaineiden valinnasta. Ensimmäisen "oikean" työpaikan jälkeen kukaan ei kysy, mitä kursseja olet käytännössä suorittanut. Olen itse ollut työpaikoissa, joissa ei juurikaan ole ollut muita ekonomeja, joten minun oletaan olevan hyvä esim. laskentatoimessa (vaikka suoritin vain ne pakolliset kurssit). Työssä joutuu joka tapauksessa koko ajan opettelemaan uutta, joten ei sillä ole väliä onko se uusi jotain oman alasi tai jonkun muun alan lisäoppeja.

Uskon muutenkin, että jo ensimmäinen vuosi työelämässä valmistumisen jälkeen opettaa enemmän kuin yksi korkeakoulututkinto. Korkeakoulututkinto onkin vain lähtölaukaus oman ammattiosaamisen kehittämiselle. Kaupallisista aineista on myös hurja tarjonta sekä maksuttomia että maksullisia kursseja. Kirjastot, netti ja kirjakaupat ovat pullollaan kaupallisten aineiden kirjoja. Tarpeellisia sivuaineita ehtii opiskella tutkinnon jälkeenkin.

Substanssin sijasta pohtisin sivuainevalintaa enemmän menetelmälliseltä kannalta. Opintojen yhteydessä on hyvä oppia erilaisia työkaluja (ohjelmistoja, analyysimenetelmiä, laskentaa, strategiakehitystä yms), jotka tuovat CV:hen konkretiaa pelkkään kirjaosaamiseen nähden.

Melkein voisi neuvoa, että valitse sivuaineeksi aine, jota et olisi koskaan valinnut pääaineeksi! Tällöin joudut kuuluisalle epämukavuusalueelle, joka voi olla enemmän uusia ajatuksia herättävä kuin omalta tuntuva alue. Ehkä itsenikin olisi pitänyt olla rohkea ja ottaa sivuaineeksi esimerkiksi johtaminen. Olisikohan se vähentänyt vastenmielisyyttäni henkilöjohtamista kohtaan...

Salla:
Vähän samoja mietteitä kuin Hannella, suosittelisin hakeutumaan mahdollisimman poikkitieteelliseen koulutukseen.  Nyt jos olisin aloittamassa opintojani niin pyrkisin yhdistämään teknillisen ja kauppatieteellisen korkeakoulun opintoja samaan tutkintoon, jos se suinkin vain olisi mahdollista.

Yritin tästä löytää lisätietoa Aalto-yliopiston sivuilta mutta näin äkkiseltään ei ihan selkeästi sieltä löytynyt tietoa, onko se mahdollista.

Kuva: freedigitalphotos.net / Gualberto107

Sallan blogi: Asenne kohdillaan

Työpaikalleni ilmaantui päivänä eräänä opiskelija suorittamaan parin kuukauden harjoittelujaksoaan. Ilmaantui nimenomaan - en ollut kuullutkaan asiasta, ennen kuin kaveri parkkeerasi viereiseen loosiin istumaan. Hänet oli otettu tekemään tiettyä projektia, jonka tekemiseen kahden kuukauden harjoittelujaksosta kaverilta meni pari viikkoa.

Minun onnekseni opiskelija oli näppärä ja projekti lyhyt - kun kysyttiin olisiko minulla hänelle hommia, niin olihan niitä. Asioita, joita itse en olisi millään ehtinyt tehdä, mutta jotka minun olisi ollut kuitenkin tavalla tai toisella tehtävä. Voi olla, että nyt niihin meni vähän kauemmin kuin itse tehdessäni, mutta hyöty oli molemminpuolinen. Ja ehkä joudun vähän korjaamaan vielä hänen jälkiään, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tällä opiskelijalla on todellakin asenne kohdillaan - hän jaksaa sinnikkäästi tehdä tylsänkin työn loppuun. Uskoin hänen tehtäväkseen vähän vaativammankin homman, sellaisen jonka tekeminen olisi itselleni ollut hankalaa, kun omakin osaamiseni kyseisessä asiassa on vajavaista. Kollegani oli ihmeissään, kun annoin tämän tehtävän opiskelijalle, hän piti sitä liian vaikeana. Itse olen sitä mieltä, että ihmiselle, joka on osoittanut omaavansa asennetta ja hyvät hoksottimet pitää antaakin haasteita. Mutta toki olla valmiina auttamaan ja tukemaan, jos apua tarvitaan. Hyvältä näyttää tämänkin projektin tilanne!

En voi olla vertaamatta nykyistä harjoittelijaa erääseen toiseen muutaman vuoden takaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Silloisessa työssäni teimme useita päiviä kestäneen studiokuvausprojektin, johon otin myös silloisen harjoittelijani mukaan. Työtä kuvauksissa olisi riittänyt useammallekin käsiparille. Useimmiten, kun omilta järjestelykiireiltäni ehdin etsiä harjoittelijaa, löysin hänet keittiöstä lukemasta lehtiä. Kun en ollut selkeästi antanut hänelle juuri silloin mitään tehtävää. Eikä hänelle tullut mieleenkään kysellä mitä hän voisi tehdä. Tai keksiä itse, vaikka lattian lakaisemista - sen tarpeen olisi kuka tahansa huomannut itsekin.

Kaiken lisäksi ero näissä kahdessa oli vielä se, että nykyinen harjoittelijaparka joutuu tekemään työnsä lounassetelipalkalla siinä, kun toiselle maksettiin ihan käypä rahallinen korvauskin. Eipä tarvitse miettiä kumman näistä kahdesta palkkaisin, jos sellainen tilanne tulisi vastaan.

Kuva: freedigitalimages.net/stockimages

Hannen blogi: Miesten ja naisten työosastot

Koska kotitalouksissa on käytössä niin mahtavia töiden johtamis- ja organisointimalleja,  tulee ne ehdottomasti ottaa käyttöön myös työelämässä.

Ensinnäkin joka työpaikalla tulee olla tasan kaksi osastoa: miesten töiden osasto ja naisten töiden osasto. Miehet saavat tietysti tehdä vain miesten töiden tehtäviä ja naiset naisten töiden tehtäviä. Työpaikan ylin johto on miehillä, koska naiset eivät osaa johtaa. Lisäksi joka työpaikalla tulee olla tasamäärä mies- ja naistyöntekijöitä. Välillä huhutaan, että on olemassa työpaikkoja, joissa on vain mies- tai vain naistyöntekijöitä, mutta niiden laillinenkin asema on vielä epäselvä, joten niitä ei voi ottaa mukaan keskusteluun. Lisäksi vaietaan hiljaiseksi yhden työntekijän start-upit. Onhan toki yleisesti tiedossa, että esimerkiksi miesten omistamissa start-upeissa ko. miesten äidit käyvät usein vapaa-aikanaan palkatta hoitamassa ko. työpaikkojen naistyötehtäviä.

Luonnollisesti myös lastentarhoissa on töissä sama määrä mies- ja naistyöntekijöitä. Koska naistyöntekijät ovat maailman parhaita kaikessa, mikä liittyy lapsiin, siivoamiseen ja ruuanlaittoon, miestyöntekijöiden tehtäväksi jää lastentarhan johtaminen (luonnollisesti) ja lamppujen vaihtaminen. Koska naistyöntekijät eivät ymmärrä raha-asioita, miestyöntekijät vastaavat myös kaikesta hankinnasta paitsi ruuasta, hygieniatarvikkeista, opetus- ja askartelumateriaalista, leluista, kalusteista ja siivoustarvikkeista. Jotta miestyöntekijät eivät tylsistyisi tekemisen puutteen takia, he voivat pelata työajalla videopelejä tai käydä keskenään kaljalla. Välillä työkuormaansa kyllästyneet naistyöntekijät voivat yrittää delegoida työtehtäviä miestyöntekijöille toteamalla: "Tekisit sinäkin joskus jotain." Uudesta haasteesta innostuneena miestyöntekijä surffaa muutaman päivän nettikeskusteluissa ja vinkkien perusteella vaihtaa lastentarhan tietokoneeseen uuden käyttöjärjestelmän. Naistyöntekijät eivät ymmärrä uudesta käyttöjärjestelmästä mitään ja turhautuvat entisestään. Jos lastentarhan naistyöntekijä sairastuu, häntä ei tietenkään voi sijaistaa tarhan miestyöntekijä (koska lastentarhan naistyöntekijöiden pedagogiset kyvyt riittävät vain lasten, ei aikuisten opettamiseen uusiin tehtäviin). Sen sijaan sairastunutta naistyöntekijää tulee paikkaamaan tämän eläkkeelle jäänyt äiti ruokakorvausta vastaan. 

Tehtaissa miehet tekevät ns. kaikki oikeat työt, koska naiset eivät ymmärrä teknisten laitteiden käyttöohjeita. Teknisiksi laitteiksi ei kuitenkaan lasketa esimerkiksi kahvinkeitintä, astianpesukonetta, pölynimuria, kopiokonetta, uunia tai ompelukonetta. Koska naiset eivät osaa tehdä tehtaiden ns. oikeita töitä, käyttävät he työaikansa esimerkiksi miestyöntekijöiden vaate- ja ruokahuoltoon. Tehtaiden miestyöntekijöillä on puolet lyhyempi työpäivä kuin naisilla, koska miestyöntekijöillä on paremmat palkat ja he maksavat siten enemmän veroa yhteiskunnalle. Tässä ei oteta huomioon sitä, että miehet myös kuluttavat enemmän yhteiskunnan varoja mm. teknisiin laitteisiin kuten henkilöautoihin. Naiset kuitenkin pääsevät kivasti töihin julkisilla liikennevälineillä.

Kun työpaikan työtiimi kutsuu kokoukseen muiden työpaikkojen tiimejä, kyseisten työpaikkojen naistyöntekijät valmistelevat yhdessä kokoustarjoilun. Pysyäkseen poissa naistyöntekijöiden tieltä miestyöntekijät kokoontuvat työpaikan aulaan katsomaan urheilua. Kokoustarjoilun jälkeen miehet palaavat aulaan keskustelemaan keskenään  ja naistyöntekijät palaavat työpaikan keittiöön hoitamaan tiskit.

Valitettavasti tämä tarina on tosi.

Kuvat: freedigitalphotos.net / vectorolie