lauantai 9. huhtikuuta 2016

Hannen blogi: Sitran työelämän kuntotesti

Sitran nettisivulta (http://kuntotesti.sitra.fi) löytyy testi, jolla voi testata omia ominaisuuksiaan nykyajan työelämän kannalta. Testin lopuksi saa maininnan parista  vahvuudesta ja parista kehittämiskohteesta. Testi on ihan hyvä muistutus siitä, että työelämä ei ole niin stabiilia, mitä se joskus on ollut.  Tosin oma työelämä ei stabiilia ole ollutkaan, joten kovin yllättäviä testin teesit eivät olleet. Testi on enemmän silmiä avaava henkilöille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa hakemassa uutta työpaikkaa tai ovat olleet nykyisessä työpaikassa yli 5-10 vuotta. Testi muistuttaa esimerkiksi siitä, että jos omalla työpaikalla ei pysty pitämään osaamistaan nykyajan tarpeiden mukaisena, kannattaa hankkia lisäkoulutusta tai harrastuksia, joissa ko. osaamista voi kehittää. Nykyistä työpaikkaa ei kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä!

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sallan blogi: Melkoista draamaa

Olen tässä blogissa muutamaankin otteeseen mietiskellyt käytöstapoja ja kiusaamista työpaikalla.  Siihen on ollut hyvinkin ymmärrettäviä syitä sillä yrityksessä, jossa työskentelen, on jo jonkun aikaa ollut havaittavissa kiusaamista tai häiriökäytöstä. Miten sen nyt kukakin tulkitsee.

Itse olen pitänyt havaitsemaani ja ehkä kokemianikin asioita lähinnä osoituksena huonosta käytöksestä enemmän kuin kiusaamisesta. Jotkut vaan eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi, eivät osaa asettua toisen asemaan eivätkä pysty hallitsemaan omaa käytöstään tai tunteitaan.


Nyt sitten tilanne eskaloitui siihen, että yksi henkilö lähti yrityksestä ovet paukkuen syytellen muita mustamaalauksesta. Kyseinen henkilö kuitenkin itse oli se, jota muut pitivät kiusaajana. Itsekään en hänen käytöstään pitänyt hyvien tapojen mukaisena, mutta en silti olisi lähtenyt yrityksen ylimmän johdon pakeille vaatimaan kyseisen henkilön syrjään siirtämistä tai muita toimenpiteitä, kuten ilmeisesti tapahtui.

Toisaalta voi olla, että näin dramaattinen asioihin puuttuminen oli muiden työntekijöiden mielenrauhan ja yöunien kannalta välttämätöntä. Ihmettelen miksi asiaa ei ratkaistu aiemmin, kun selvästi oli tiedossa, että tiettyjen ihmisten välit olivat tulehtuneet.

Niin ikävä kuin tämä tapaus onkin, voi olla että siitä loppujen lopuksi syntyy jotain hyvääkin, kunhan pöly laskeutuu. Mutta vähemmälläkin draamalla olisi ehkä voinut päästä hyvään lopputulokseen. Koskahan ihmiset oppivat keskustelemaan keskenään eikä toistensa selän takana?

Kuva freedigitalimages.net

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Sallan blogi: Palkkatasotutkailua

Ekonomiliiton palkkatasotutkimus saapui jo jokunen viikko sitten. Kävin tietysti taulukot läpi, vaikka jo tiesinkin olevani alipalkattu. Ei se lohduttanut yhtään kun sen taulukosta totesi, eikä vain epäillyt.

Ekonomiliiton palkkataulukot jakautuvat asematasoittain ja sitten eri kriteereillä tarkennellaan mikä on oman viiteryhmän palkkataso.

Itse kuulun kaiketi tällä hetkellä asiantuntijoihin. Toimihenkilö olisi toinen vaihtoehto, mutta en ihan tarkkaan tiedä, mikä erottaa toimihenkilön asiantuntijasta. Ehkä assistentti on toimihenkilö ja suunnittelija on asiantuntija? Päällikkö on sitten keskijohtoa ja johtaja on johtoa.


Markkinoinnissa toimihenkilön keskipalkka on 3724 €, asiantuntijan 4653 €. Tämä siis koskee koko tehtäväluokkaa markkinointi, jossa on mukana myynti ja vienti, mitkä nostavat keskiarvoa. Jos katsoo vain markkinoinnin yleistehtäviä tai markkinoinnin suunnittelua, niin toimihenkilöt tienaavat keskimäärin 3100 € ja asiantuntijat noin 4000 €. Tämä on siis tehtävään liittyvä palkka, missä ei vielä ole huomioitu paikkakuntaa, työkokemusta tai yrityksen tyyppiä. Niiden vaikutuksen, kun vielä ynnää yhteen ja laskee keskiarvot niin saa sitten lopputuleman, joka siis omalta osaltani on melko masentava.Tyypillisestihän uran alussa ollaan toimihenkilöitä ja sitten myöhemmin asiantuntijoita tai sitä korkeammalla asematasolla. Ekonomeista asiantuntijoita on nelinkertainen määrä toimihenkilöihin verrattuna.

Yrityksessäni julkaistiin taulukko, josta näki keskiarvopalkat työntekijäryhmittäin. Siinä vertailtiin myös naisten ja miesten palkkoja. Minusta oli hienoa että näinkin avoimesti kerrottiin millaisia palkkoja missäkin työntekijäryhmässä maksettiin ja oliko palkkaus tasa-arvoista. Mitä korkeammalle asematasolle mentiin, sitä paremmin tasa-arvo toteutui. Jopa niin että naisten palkat olivat johtotasolla parempia kuin miesten. Alimmalla tasolla naiset saivat vain 75 % miesten palkoista.

Sitä sietäisi kulmahuoneessa miettiä, miksi näin. Eivätkö naiset osaa pitää puoliaan? Miksi toimihenkilömiehelle maksetaan parempaa palkkaa kuin samantasoista työtä tekevälle naiselle? Onko muita selittäviä tekijöitä, kuten koulutus ja työkokemuksen määrä? Toisaalta, miksi johtotasolla naiset pesevät miehet? Ja  kumpi näistä epäkohdista on vuoden kuluttua korjaantunut....

Eipä kai tässä muuta voi kuin pyrkiä uralla eteenpäin. Joko nykyisessä firmassa tai muualla. Jos lisää palkkaa siis haluaa. Ja miksei haluaisi. Vai haluaisiko mieluummin enemmän vapaa-aikaa?

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Hannen blogi: Fiksusti tietämätön

Työpaikalla keskustelin nuoren kollegan kanssa, joka oli huolissaan siitä, että miten olla vakuuttava pitkän linjan ammattilaisten edessä. Mitä sanottavaa hänellä olisi kokeneille konkareille? Kieltämättä mietin asiaa välillä omaltakin osalta, kun joudun jonkun uuden asian pariin.

Aivan tietämättönä ja valmistautumatta tilanteisiin ei kannata mennäkään, mutta työvuosien myötä oppii olemaan myös "fiksusti tietämätön". Oman alansakaan expertin ei oleteta tietävän aivan kaikkea, vaan yleensä työtehtävissä erikoistutaan joko johonkin kapeampaan sektoriin tai sitten ollaan "yleismies Jantusia" (tiedetään monesta asiasta, mutta välttämättä mistään ei niin syvällisesti). Siksi työpaikoilla tehdäänkin paljon tiimityötä, että eri osaamiset kohtaisivat toisensa.

Nuorikin voi olla erityisaiheen paras asiantuntija, koska välttämättä kukaan muu ei ole katsonut kyseistä asiaa juuri tietystä näkökulmasta (tai edellinen tarkastelu on tehty useita vuosia sitten ja on siten jo vanhentunutta näkemystä ja tietoa). Omankin työurani töistä suuri osa on jo käytännössä vanhentunutta, joten jos joutuisin saman tehtävän eteen, niin joutuisin kuitenkin tekemään sen alusta ja eri tavalla. Lisäksi en enää edes muista vanhoja projektejani, joten niiden sisällöt ovat minulle yhtä "uutta" kuin noviisillekin...

Monilla työpaikoilla ihan tarkoituksellakin palkataan henkilöitä alan ulkopuolelta, jotta saataisiin uusia näkökulmia ja uudenlaista osaamista. Ei silloin kannata murehtia siitä, että kaikki termit eivät ole heti hallussa. Minua EDELLEENKIN ärsyttää se, kun joku lehti irvaili aikoinaan Elisabeth Rehnille, kun tämä ei osannut puolustusministerinä heti kaikki sotilasarvoja. Jos jokainen johtaja opettelisi työpaikkansa jokaisen nippeliasian, niin eipä siinä jäisi aikaa itse johtamiseen...

Työkokemuksessa korostaisinkin erilaisten prosessien hallintaa. Riippumatta sisällöstä eri työtehtävätyypit kannattaa suunnitella ja toteuttaa tietyllä tavalla. Mahdollisiin ongelmakohtiin osaa varautua jo ennalta. Toisaalta vastavalmistuneilla voi olla mielenkiintoisia työelämä- ja johtamistaitoja, kun esimerkiksi some-maailma on tuonut täysin uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa. 

Eli luottakaa nuoret itseenne ja kokeneemmat kollegat, kannustakaa nuoria! Muistelen taas lämmöllä erästä vanhempaa kollegani, joka aina korosti että hän kertoo mielipiteensä, mutta että minä itse päätän, mitä mielipiteestä otan huomioon. Loistava sanonta aiheeseen on se, että et ole tehnyt vielä kaikkeasi, jos et ole pyytänyt apua! Itsenäisen koulu- ja opiskeluputken jälkeen itsellenikin oli uutta, että kollegat eivät ole "kilpailijoita" vaan oikeasti yhteistyössä viemässä asioita eteenpäin. 

Kuva: freedigitalphotos.net / ratch0013

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Sallan blogi: Takki vai tuluskukkaro - vai jotain uutta ja ihmeellistä?

Kevät on ihan tuloillaan. Taas yksi talvi takana, ei edes kovin ankara sellainen. Paitsi Suomen taloudelle. Ei tule takkia, ei tuluskukkaroa näistä yhteiskuntasopimusneuvotteluista eikä sote-alue-virityksistä. Sen sijaan traktorit valtasivat Senaatintorin ja kilometrinen mielenosoitus Helsingin keskustan katuja. Kaikki on vielä hyvin hillittyä ja hallittua, mutta miten pitkään? Rajojakin on testailtu niin idästä kuin lännestäkin tulevalla turvapaikanhakijavirralla. Luottoluokituskin laski. Mitä tästä kaikesta  pitäisi ajatella, mitä tehdä? Minne olet matkalla, Suomi?

No, minua viisaammatkaan eivät näköjään tiedä mitä ajatella tai tehdä. Harvinaisen tempoilevaa on ollut porvarihallituksen taival. Jos yrityksissä tuota tahtia aloitettaisiin ja lopetettaisiin uudistusten tekemistä, niin toimitusjohtajan palli olisi keikahtanut jo ja kultainen kädenpuristus lävähtänyt kouraan. Ja hallituksen johdossa on sentään yritysmaailmassa menestynyt mies.

Kansainväliseen kilpailukykyyn ja Suomen palkkakustannustasoon liittyvistä ongelmista minulle on kuitenkin jäänyt hyvin epämääräinen kuva. Venäjä-pakotteiden vaikutus vientiin - joo, aivan selvää, mutta miten kaikki muu vientikauppa nyt, kun muu maailma jo toipuu 2008 alkaneesta taantumasta. En ole nähnyt yhdenkään vientiyrityksen kertovan, että hävittiin kauppaa hinnalla, koska palkkataso.


Hävitäänkö hinnalla vai vanhentuneella teknologialla, alisuoriutuvalla, huonosti muotoillulla tuotteella? Yritykset maksavat tänä keväänä hyviä osinkoja, kun eivät ole keksineet mihin voittojaan (kustannussäästöillä, ei kasvaneella liikevaihdolla tehtyjä) muuten sijoittaisivat. Olisiko tutkimus- ja tuotekehitys mitään? Samaan aikaan yliopistot ja korkeakoulut tuskailevat leikkaustensa kanssa.

Takin tai tuluskukkaron sijaan voisi Suomen tarjoamista aineksista tulla jotain uutta ja täysin mullistavaakin. Onhan meillä koulutettu kansa ja toistaiseksi keikumme melkein mittarilla kuin mittarilla mitattuna kansainvälisellä huipulla.

Laitan toivoni nuoriin. Yrittäjyys kiinnostaa nuoria aivan toisella lailla nyt kuin aiempia sukupolvia. Internet of things, biotekniikka, robotiikka, nanomateriaalit... niitä riittää tutkittavaksi ja kaupallistettavaksi. Pidettäisiin edes huoli siitä, että nuorilla tutkijoilla ja yrittäjillä on edellytykset tutkia ja yrittää Suomessa, emmekä näe aivovuotoa ulkomaille. Tosin suosittelen lämpimästi ainakin väliaikaista ulkomailla opiskelua ja työntekoa, se avartaa näkemyksiä.


Kuva; Freedigitalimages/mapechai




torstai 25. helmikuuta 2016

Hannen blogi: 100 suomalaista naista Wikipediaan

Naistenpäivänä 8.3 pidetään Kaisa-kirjastossa tilaisuus, jossa parannetaan suomalaisten naisten näkyvyyttä Wikipediassa. Aloin miettiä, ketkä 100 suomalaista naista itse mainitsisin Wikipediassa.  Kriteerinä oli, että ainakin nimen osa piti tulla mieleen googlettamatta (jätti ulos monta hyvää kandidaattia). Toisena kriteerinä oli ensin, että naisen pitäisi olla myös kansainvälisesti kiinnostava (tämän takia esimerkiksi vain suomeksi laulavia naisartisteja jäi listalta ensin pois). Lopulta oli pakko täydentää listaa myös Suomi-tason naisilla... Eli näillä mennään:

Aino Aalto
Armi Aavikko (suomi)
Lenita Airisto (suomi)
Aino Ackté
Chisu (suomi)
Essi Avellan
Sari Baldauf 
Anne Berner 
Eva Biaudet
Kaisa Blomstedt (suomi)
Anne Brunila 
Rut Bryk
Minna Canth
Sari Essayah
Sara Forsberg
Hanna Gullichsen (suomi)  
Maria Guzenina-Andersson
Tarja Halonen
Pirjo Heikkilä (suomi)
Anna-Leena Härkönen (suomi)
Ansa Ikonen (suomi)
Maija Isola 
Tove Jansson 
Maria Jotuni 
Anneli Jäätteenmäki
Katri-Helena Kalaoja (suomi)
Elina Karjalainen (suomi)
Marja-Leena Kirvesniemi
Mari Kiviniemi 
Paula Koivuniemi (suomi)
Kiira Korpi 
Pauliina Koskelo
Pirkko Koskimies (suomi)
Krista Kosonen (suomi)
Hertta Kuusinen
Linda Lampenius
Silja Lehtinen
Riitta Lindegren (suomi)
Helena Lindgren (suomi)
Kaisa Liski (suomi)
Linda Liukas 
Baba Lybeck (suomi)
Susanna Majuri 
Mette Mannonen (suomi)
Karita Mattila
Sari Multala
Kaisa Mäkäräinen
Sinikka Nopola (suomi)
Sofi Oksanen 
Kati Outinen
Milla Paloniemi (suomi)
Leena Palotie
Minna Parikka
Anu Pentikäinen 
Helena Petäjistö (suomi)
Vappu Pimiä (suomi) 
Ritva-Liisa Pohjalainen (suomi)
Anne Pohtamo 
Anni Polva 
Helena Puolakka
Kirsi Pyrhönen
Helena Ranta 
Mari Rantasila (suomi)
Kaisa Rastimo (suomi)
Armi Ratia 
Elisabeth Rehn 
Vicky Rosti (suomi)
Emmi Rukajärvi
Johanna Rusanen (suomi)
Päivi Räsänen
Krisse Salminen (suomi)
Seela Sella (suomi)
Hanna-Mari Seppälä
Rafaela Seppälä
Aira Samulin (suomi)
Eeva-Riitta Siitonen (suomi)
Satu Silvo (suomi)
Anni Sinnemäki 
Helvi Sipilä
Anja Snellman  
Laila Snellman 
Helene Schjerfbeck 
Nanny Still 
Paola Suhonen
Sikke Sumari (suomi)
Rita Tainola
Helena Takalo  
Ellen Thesleff
Teija Tiilikainen
Maarit Toivanen-Koivisto 
Tarja Turunen
Riitta Uosukainen 
Jutta Urpilainen
Ritva Valkama (suomi)
Jenni Vartiainen (suomi)
Paula Vesala (suomi)
Maija Vilkkumaa (suomi)
Eija Vilpas (suomi)
Johanna Vuoksenmaa (suomi)
Hella Wuolijoki 

Keitä olisit itse lisännyt listaan ja keitä jättänyt pois?

Kuva: YLE


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hissipuhe mentoroi: Sivuaineen valinta (kaupallinen tutkinto)

Hanne:
KTM-tutkinto on joka tapauksessa aika monipuolinen, joten en hirveästi stressaisi sivuaineiden valinnasta. Ensimmäisen "oikean" työpaikan jälkeen kukaan ei kysy, mitä kursseja olet käytännössä suorittanut. Olen itse ollut työpaikoissa, joissa ei juurikaan ole ollut muita ekonomeja, joten minun oletaan olevan hyvä esim. laskentatoimessa (vaikka suoritin vain ne pakolliset kurssit). Työssä joutuu joka tapauksessa koko ajan opettelemaan uutta, joten ei sillä ole väliä onko se uusi jotain oman alasi tai jonkun muun alan lisäoppeja.

Uskon muutenkin, että jo ensimmäinen vuosi työelämässä valmistumisen jälkeen opettaa enemmän kuin yksi korkeakoulututkinto. Korkeakoulututkinto onkin vain lähtölaukaus oman ammattiosaamisen kehittämiselle. Kaupallisista aineista on myös hurja tarjonta sekä maksuttomia että maksullisia kursseja. Kirjastot, netti ja kirjakaupat ovat pullollaan kaupallisten aineiden kirjoja. Tarpeellisia sivuaineita ehtii opiskella tutkinnon jälkeenkin.

Substanssin sijasta pohtisin sivuainevalintaa enemmän menetelmälliseltä kannalta. Opintojen yhteydessä on hyvä oppia erilaisia työkaluja (ohjelmistoja, analyysimenetelmiä, laskentaa, strategiakehitystä yms), jotka tuovat CV:hen konkretiaa pelkkään kirjaosaamiseen nähden.

Melkein voisi neuvoa, että valitse sivuaineeksi aine, jota et olisi koskaan valinnut pääaineeksi! Tällöin joudut kuuluisalle epämukavuusalueelle, joka voi olla enemmän uusia ajatuksia herättävä kuin omalta tuntuva alue. Ehkä itsenikin olisi pitänyt olla rohkea ja ottaa sivuaineeksi esimerkiksi johtaminen. Olisikohan se vähentänyt vastenmielisyyttäni henkilöjohtamista kohtaan...

Salla:
Vähän samoja mietteitä kuin Hannella, suosittelisin hakeutumaan mahdollisimman poikkitieteelliseen koulutukseen.  Nyt jos olisin aloittamassa opintojani niin pyrkisin yhdistämään teknillisen ja kauppatieteellisen korkeakoulun opintoja samaan tutkintoon, jos se suinkin vain olisi mahdollista.

Yritin tästä löytää lisätietoa Aalto-yliopiston sivuilta mutta näin äkkiseltään ei ihan selkeästi sieltä löytynyt tietoa, onko se mahdollista.

Kuva: freedigitalphotos.net / Gualberto107