Roosan blogi: Yllättävä haastattelukutsu

Sain viime viikolla yllättävän puhelinsoiton rekrytoijalta, joka lähestyi minua esitelläkseen avoinna olevaa tehtävää eräällä heidän asiakkaistaan. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun rekrytoija lähestyi minua!

Työ kuulosti puhelimessa...semisti mielenkiintoiselta. Ei unelmien täyttymykseltä, mutta sellaiselta, joka voisi lopulta osoittautua kivaksikin työksi. Tietysti kerroin olevani kiinnostunut paikasta. CV:n lähettämisen jälkeen yrityksen toimitusjohtaja soitti minulle ja sovimme haastattelutapaamisen. Lähdin haastatteluun uteliaana ja itsevarmana. Itsevarmuuteeni varmaakin vaikutti juuri se seikka, että kiinnostukseni työtä kohtaan ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin korkealla.

Haastattelussa tunnelma oli positiivinen. Keskustelut etenivät hyvässä hengessä, kunnes johtaja otti fläppitaulunsa esille ja alkoi esitellä tehtävän sisältöä tarkemmin. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat...Kyseessä olikin myyntityö. En ymmärrä miten onnistuin saamaan niin väärän kuvan työn sisällöstä puhelimessa?! Pääni alkoi täyttyä ajatuksista, kun kuumeisesti mietin oikeaa tapaa reagoida juuri kuulemaani. Lopulta johtaja kysyi: ”Kerrohan, miltä tämä kaikki sinusta kuulosti? Olisiko tämä sellaista työtä, josta motivoituisit?” Vastasin kysymykseen rehellisesti ja kerroin tehtävän myyntikeskeisyyden tulleen hieman yllätyksenä. Päätin kuitenkin pitää mieleni avoimena, ja ilmaisin loppuun olevani kiinnostunut oppimaan uusia asioita.

Haastattelun aikana johtaja kertoi pitävänsä minusta ja jopa kehui kuinka olisin vakuuttava ja hyvä tyyppi juuri tämän kaltaisiin tehtäviin. Hän pyysi minua miettimään parin päivän ajan voisiko tämä olla sellainen paikka, josta motivoituisin ja pyysi palaamaan asiaan mietintöjeni jälkeen.

Lähdin haastattelusta hyvillä mielin. Seuraavan päivän ajan mietin työn positiivisia puolia ja sain kuin sainkin itseni innostumaan työstä. Mietiskelyajan päätyttyä soitin johtajalle vahvistaakseni kiinnostusta avoinna olevaa paikkaa kohtaan. Puhelun alkuun pidin pienen monologin myyntityön tärkeydestä ja siitä, miten tämä työ tarjoaisi minulle mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta. Puheeni jälkeen johtaja, ehkä jopa hieman yllättyneenä, vastasi olevansa mielissään kuulemastaan, mutta jatkoi heti perään: ”Meillä on vielä tämän prosessin tiimoilta haastattelut kesken ja teemme lähipäivinä päätökset niistä henkilöistä ketkä pääsevät jatkoon. Palaan sinulle asiaan ensi viikolla.”

Auts. Ne kuuluisat viimeiset sanat. No mutta, totuuden nimissä, tämä työ ei ollut minua varten alunperinkään.