maanantai 28. joulukuuta 2015

Sallan blogi: Valmistumisen vaikeus

Tapasin nuoren sukulaiseni, joka opiskelee Otaniemessä diplomi-insinööriksi. Hän on suorittanut jo lähestulkoon kaikki opintonsa, vain diplomityö puuttuu.

Suurin haaste teknisen alan opiskelijalle onkin löytää työpaikka jolle tehdä diplomityö. Ilman diplomityöpaikkaa valmistuminen tulee olemaan erittäin hankalaa. Valitettavasti diplomityöpaikkoja tarjoavat yritykset ovat harvassa ja tarvitsijoita on paljon.

Olisi ollut erittäin hyvä pystyä auttamaan sukulaistaan löytämään diplomityöpaikka, mutta valitettavasti olen aivan eri alalla työssä kuin mitä hän on opiskellut. Yritin jopa miettiä läpi kaikki tuttavani josko joku olisi ollut alalla, josta nyt olisi hyötyä.Valitettavasti ei tullut ketään sellaista mieleeni. Tässä kohtaa voisi LinkedInistä olla hyötyä. Täytyypä yrittää keksiä sopivia hakusanoja, joilla ehkä löytyisikin yllättäen joku linkki, josta pääsisi eteenpäin. Täytyyhän sukulaisia auttaa elämässä eteenpäin. Tässä markkinatilanteessa kaikki keinot ovat sallittuja ja suositeltavia.

Kuulemma opiskelijat lähtevät myös ulkomaille tekemään lopputöitään, kun diplomityöpaikkoja ei Suomesta löydy. On kyllä todella suuri vahinko, jos menetämme useita koulutettuja nuoria ulkomaille tämän laman takia.

Toisaalta tietääkseni muilla opiskelualoilla lopputyön tekeminen ole niin säännönmukaisesti palkkatyöllä tehtävää kuin tekniikan alalla. Ehkä siinä kohtaa myös on syytä miettiä toisenlaisia toimintatapoja, jotta voidaan varmistua opiskelijoiden ajallaan valmistumisesta eikä se jää työpaikan saannista kiinni.

Tsemppiä kaikille opiskelijoille ja onnea työnhakuun.

Kuva Morris54.org.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Sallan blogi: Välipäivätöitä

Olen joulun välipäivät töissä tänä vuonna, koska minulle ei vielä ole kertynyt tarpeeksi lomapäiviä, joita pitää vapaana.

Sinällään jouluna töissä oleminen ei tunnu mitenkään vastenmieliseltä. Aion käyttää hiljaiset työpäivät suunnittelemalla tulevaa vuotta sekä siivoamalla sähköpostiani. Sekin hyvä puoli joulun välipäivinä työskentelyssä on, että kerrankin julkinen liikenne kulkee sujuvasti, kun matkustajia on vähän. Pääsee nopeasti työpaikalle ja takaisin kotiin.

Tällaisina välipäivinä ehtinee tehdä työtehtäviä, joihin normaalisti ei tunnu riittävän aikaa. Kuten esimerkiksi erilaisten analyysien teko ja ohjelmistojen opiskelu syvällisemmin, josta toivottavasti on sitten hyötyä kiireisimpinä aikoina. Kyllähän niitä lukuisia ohjelmistoja osaan käyttää melko sujuvasti mutta parempaankin pystyisi, jos vain ehtisi opiskella ohjelmistojen hienouksia.

Tuntuu varmasti kuitenkin oudolta olla toimistolla lähestulkoon yksin. Tietääkseni kerroksessani ei ole ketään muuta kuin minä seuraavat kolme päivää. Ajattelin kyllä pitää myöskin etäpäivän jotta vältyn edes yhtenä päivänä käyttämästä tuntia bussissa istumiseen.

Minäkin siirryin vihdoin tablettiaikaan saatuani sellaisen joululahjaksi. Aika hauska tällainen laite on. Testaan tässä samalla myöskin kirjoittamista puhumalla ja hämmästyttävän hyvin tämä laite ymmärtääkin suomenkielistä puhetta. Virheitäkin silti tulee ja niiden korjaaminen tuntuukin olevan sitten kaikkein vaikeinta. Enpä tiedä onko vika tämän tabletin, androidin, vai bloggerin.

Toivotan hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille. Josko 2016 vihdoinkin olisi se vuosi jolloin Suomen talous kääntyy nousuun ja työttömyys laskuun.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Sallan blogi: Huonosti käyttäytyvät työkaverit

Olen viime aikoina miettinyt yrityskulttuuria ja siihen syntyviä käytösnormeja.

Kuvittele, että katselet samaa naamaa vuosikausia työpaikallasi. Yleensä 8 tuntia päivässä. Eiköhän siinä ala toinen tuntua yhtä tutulta kuin oma aviopuoliso tai lapsi. Alkaa kaikenlainen vieraskoreus kadota. Eipä siinä enää kaunistella sanomisia eikä tuhlata happea turhiin kohteliaisuuksiin. Ilmeet ja äänensävyt saavat tulla vapaasti, ilman, että täytyy miettiä, mitähän tuokin minusta ajattelee - se, kun on jo hyvin tiedossa.



Mietipä sitten tulevasi uutena työntekijänä porukkaan, jotka ovat työskennelleet vuosia yhdessä ja yrityksen vaihtuvuus muutenkin on pientä. Ns "kuherruskuukausi" jää todella lyhyeksi, kun uusiin työntekijöihin ei olla totuttu. Pistetään ihminen vaan ruotuun ja totutetaan talon huonoillekin tavoille nopeasti.

Sitten ihmetellään, kun ilmapiiritutkimuksissa ja työtyytyväisyystutkimuksissa tulee huonoja tuloksia.
Jopa hämmästellään väitettä, että työpaikalla esiintyy kiusaamista tai epäasiallista käytöstä.

Mutta voiko huonoon käytökseen vaikuttaa, varsinkin, jos huonosti käyttäytyvä työkaveri on esimiesasemassa sinuun nähden? Enpä usko. Eiköhän ainoa keino on yrittää itse säilyttää oma toista kunnioittava tyylinsä. Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua. Vaikeaa!

Tästä kyllä malliesimerkki oli taannoin kotonani tehtävässä pienessä taloyhtiön kautta järjestyneessä remontissa. Remppafirman pomo haukkui työntekijäänsä aivan non-stoppina. Jopa siinä määrin, että naapurinikin mainitsivat siitä minulle, kuultuaan simputusta rappukäytävässä. Tämä työntekijäparka otti haukut vastaan sanaa sanomatta. Mietin kyllä, että toivottavasti kaverin pinna ei jonain päivänä katkea siinä kohtaa, kun hänellä on joku vasara tai muu lyömäase kädessään.... Sääliksi kävi, ja tuli mieleen sanoa jotain. Mutta sen sijaan kerroin isännöitsijälle, että tätä firmaa ei tähän taloyhtiöön enää oteta remppaa tekemään.



lauantai 12. joulukuuta 2015

Hannen blogi: Työt työaikana!

En ymmärrä, mikä tarve lehtien toimittajilla on korostaa työelämäartikkeleissa haastateltavien pitkiä työpäiviä. Säälin niitä amerikkalaisten (ja valitettavasti suomalaistenkin) tv-sarjojen naisnäyttelijöitä, joiden ainoa rooli ohjelmassa on huokailla töissä olevan miehen menoja ja ihmetellä, kun puoliso ei taaskaan ehtinyt lapsensa syntymäpäiväjuhlille.

Miksi lehdissä ei nosteta esille niitä arjen sankareita, jotka kykenevät tekemään työnsä hyvin ja ihan normityöajan puitteissa? Miksi työelämäjutut eivät ole täynnä vinkkejä siitä, miten työtehtävistä selviää ilman ylitöitä?


Tässä omia vinkkejäni:

1) Määritä ja pidä deadline
Minulla on ihan sanontakin tähän: viime tippa on paras tippa. Kun deadline lähestyy, on ihan pakko pusertaa homma kasaan. AINA työtä voisi vähätä viilata ja parantaa, mutta ei kannata petkuttaa itseään aikataulujen siirroilla. Ilmoita aikatauluista muillekin, niin sinulla on vielä suuremmat paineet pysyä niissä.

2) Tee työpaikalla työtä
Pidän kahvitauot koneen ääressä, Facebookia ja Iltalehteä luen korkeintaan matkalla töihin, niistä näistä jutteluun työkavereiden kanssa riittää lounastauko, kokouksissa menen suoraan asiaan. Ihan 100-prosenttisesti näin ei kannata toimia, mutta pääosin kyllä.

3) Tee nopeita päätöksiä
Osasta asioita kannattaa päättää nopeasti ihan perstuntumalta ja konsultoimatta puolta työkavereista. Näin aikaa jää paremmin oikeasti haasteellisten asioiden pohdintaan.

4) Vastaa sähköposteihin nopeasti - mutta työajalla
Aika harvassa työpaikassa OIKEASTI oletetaan, että illalla tulleisiin sähköposteihin pitää vastata saman tien, joten älä turhaan käytä vapaa-aikaa meilien lukemiseen. Työaikana: jos pystyt vastaamaan/reagoimaan sähköpostiin saman tien, hoida asia mahdollisimman nopeasti. Näin saat inboxin hieman tyhjemmäksi eikä aikaa kulu vanhojen meilien läpikäyntiin. Säästät myös olennaisesti työkavereitesi työaikaa, kun vastaat nopeasti tai viimeistään annetussa aikataulussa. Kun pyydät jotain sähköpostilla, laita meiliin selkeä aikataulu. Osa oikeasti noudattaa niitä!

5) Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Tee työtehtävästä mahdollisimman konkreettinen suunnitelma, jossa eri henkilöiden roolit ja aikataulut ovat selkeät. Näin joudut vähemmän kaitsemaan muiden tekemisiä. Perustele muille, miksi juuri tietty aikataulu on tärkeä. Näin he sitoutuvat aikatauluun paremmin.

6) Kaikessa ei tarvitse olla kaikkitietävä
Yksi työelämän keskeisistä opeista on olla asiantuntevasti asioista tietämätön. Itse olen paljonkin tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joista tiedän ennestään hyvin vähän. Monia asioita voi silti viedä eteenpäin sillä osaamistasolla ja näkökulmalla mikä itsellä on, ja asian oikeaa experttiä voi pyytää konsultoimaan sopivissa vaiheissa. Oikeilta experteiltä saa nopeasti vinkkiä siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja siten käyttää työaikaa.

Kuva: freedigitalphotos.net / 1shots

torstai 10. joulukuuta 2015

Suositeltu blogi: Voittavan työhakemuksen anatomia

Todella hyvä kirjoitus osui silmiini. "Voittavan työhakemuksen anatomia" löytyy Naqublogista, jota kirjoittaa Naqu Oy:n perustaja Panu Luukka.

Käykääpä lukemassa:

www.naqu.fi/sekalaista/voittava_tyohakemus/#rekrytointi

Niin osui ja upposi. Tunnustan tehneeni kaikki nuo virheet joista kirjoittaja varoittaa. Kirjoittanut hakemuksessa auki CV:täni, jättänyt kertomatta miksi haluan juuri tähän firmaan ja tähän työhön jne.

Kohti parempia hakemuksia, sitten kun taas niitä joskus kirjoitan!

Terveisin,
Salla
Kuva freedigitalphotos/Renjith Krishnan

lauantai 28. marraskuuta 2015

Hannen blogi: Suojeleeko lasilattia eliittiä?

Luin englantilaisesta lehdestä artikkelin työelämän lasilattiailmiöstä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa eliittiin tai ylempään keskiluokkaan syntyvät henkilöt pysyvät usein yhteiskuntaluokassaan ja sen tulotasossa, vaikka olisivat menestyneet opinnoissaan vain keskinkertaisesti tai heikosti. Tämä estää lahjakkaita alempien luokkien edustajia saavuttamasta potentiaalinsa mukaista asemaa ja tulotasoa. Lasilattiailmiötä ruokkivat eliitin ja keskiluokan sisäiset verkostot, joissa mm. opintoaikojen harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja jaetaan enemmän kontaktien kuin osaamisen perusteella. Lehdessä ehdotettiinkin palkattomien harjoittelujaksojen poistamista oppilaitosten tutkintovaatimuksista.

Englanti tunnetusti on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta, jossa ulkomaalaisetkin pystyvät tunnistamaan eri luokkien edustajat pelkän puhetyylin perusteella. Vaikka Suomessakin verkostojen merkityksestä puhutaan yhä enemmän, uskon että verkostot nykyaikana poikkeavat paljonkin ummehtuneista sikarikerhoista. Ehkä Suomessa auttaa se, että täällä on aika vähän ns. vanhaa rahaa. Menestykseen ei vaadita rahakasta menneisyyttä vaan pikemminkin näkemystä tulevaisuudesta. Ja kun toimialarakenteet ovat jälleen kerran myllertymässä uuteen asentoon, tarvitaan aidosti uutta ajattelua.

Toisekseen koulumenestyshän muutenkin selittää vain osan työelämämenestyksestä ja työelämässä voi menestyä erilaisilla kriteereillä. Kouluajan lahjakkuutta ei pitäisi liikaa korostaa.

On myös jotenkin rajoittunutta ajatella, etteikö alemmassa keskiluokassa tai työväestössä olisi työelämässä eteenpäin auttavia verkostoja. Duunarihommissa arvostetaan yhtä alla suosituksia "hyvästä tyypistä" kuin valkokaulustyöpaikoillakin. Pienemmissä duunaripaikoissa toimitusjohtajaksi edetään alan sisältä. Kyseessä saa olla jo aika iso firma, että Hesariin laitetaan ilmoitus Pulla Oy:n tai Meisseli Oy:n toimitusjohtajan paikasta. Oman lukioluokkani luokkakokouksessakin olin yllättynyt, miten moni ei-hikari poika oli edennyt pienehkön firman toimitusjohtajaksi.


Vieläkin tapahtuu myös niin, että jopa viidessä vuodessa syntyy täysin tyhjästä usean miljoonan euron liikevaihdon yrityksiä. Mielenkiintoinen esimerkki on vaikkapa Varusteleka, jonka johtoa on vaikea kuvitella sukukartanossa pidettäviin rapujuhliin. Maailma ei ole valmis yrityselämässäkään.

Kaiken kaikkiaan talouselämän kehittymistä jähmettäviä lasilattioita ja muita vastaavia asenteita ja rakenteita tulee poistaa.Suomessa turhan helposti ajatellaan, että menestys tulee vain korkeakoulutusta parantamalla. Ihan niiltä alemmiltakin koulutusasteilta tulee kuitenkin paljon osaavia ja motivoituneita työntekijöitä ja yrittäjiä. Mielenkiintoista olisikin tietää, onko alemmille koulutusasteille minkäänlaista jatkokoulutustarjontaa. Voimistaako koulutusjärjestelmämme lasilattiailmiötä?

Kuvat: freedigitalphotos.net / stockimages 

lauantai 21. marraskuuta 2015

Sallan blogi: Kun telefax oli uusinta uutta

Hanne kirjoitti edellisessä blogissaan siitä, miten nyt eläkkeelle jäävät muistelevat menneitä aikoja työelämässä, kun pärjättiin vaikkei ollut kuin yksi tietokone koko firmassa.

Aloin itsekin muistella menneitä. Aloitin kesätöissä jo 80-luvulla ja silloin todellakin yrityksessä saattoi olla yksi tietokone, jos sitäkään. Opiskellessani koko korkeakoulussa oli 2 tietokonetta ns. tietokoneluokassa ja 2 opiskelijoiden käyttöön. Tietokoneessa oli kaksi aukkoa, toiseen ladattiin lerppu jossa oli DOS, ja toiseen toinen lerppu, jossa oli WordPerfect tai joku muu dos-pohjainen tekstinkäsittelyohjelma. Sitten kirjoittamaan. Lopputulos eli valmis gradu tulostettiin matriisikirjoittimella monen metrin mittaiseksi pötköksi. Oi niitä aikoja!

Kesätöissä minulla oli vaihtelevasti tietokoneita käytössäni, mutta kirjoituskonettakin vielä käytettiin ja korjauslakka tuli tutuksi. Telefax oli mielettömän hieno keksintö, mutta kerran jouduin myös telexin hoitajaksi - se oli pelottava kapistus.



Kun menin ensimmäiseen vakinaiseen työpaikkaani 90-luvun alussa, sai työpaikalla vielä tupakoida omassa työpisteessään. Myös avokonttorissa. Onneksi sitä vaihetta ei kestänyt kovin kauaa. Osastollamme oli silloin pari tietokonetta, mutta ei kestänyt kauaa, kun sain jo oman. Yritys oli hyvin edistyksekäs ja otimme käyttöön beta-version ICL:n yrityssähköpostijärjestelmästä. Muutama änkyrä tosin ei suostunut sähköpostia käyttämään. Tein kaikenlaisia kokeiluja sähköpostilla, sillä pystyi mm. lähettämään telefaxeja. Noin teoriassa - käytännössä ohjelmassa oli bugi, jonka takia faxi meni perille 10 kertaa, kunnes vastaanottavasta laitteesta loppui paperi.

Telefax oli vielä kovassa käytössä 1994-95, koska esim. kaikilla IT-alan jälleenmyyjillä ei vielä ollut sähköpostia käytössään! Onneksi se yleistyi nopeasti ja sitä myöten pikkuhiljaa fax jäi pois, mutta kyllä niitä vielä tänä päivänäkin on olemassa. Olen tainnut viimeisen kymmenen vuoden aikana lähettää noin 10 faxia, yleensä ulkomaankauppaan liittyvää asiaa. Ensimmäisen Nokiani taisin saada 1995. 2110 oli yksi parhaita puhelimia ikinä. Sillä voi soittaa puheluita.

Maailma on muuttunut viimeisen 6-7 vuoden aikana nopeammin kuin sitä edeltävinä satana vuotena yhteensä. Tänä päivänä työssäni käytän tietysti edelleen sähköpostia hyvin paljon, mutta myös pikaviestimiä, sosiaalista mediaa, Lynciä, videota. Yksityisesti kirjo on vielä laajempi. Käytössä olevien erilaisten ohjelmistojen määrä on valtava. Niiden vaatimille salasanoille minulla on töissä käytössä ihana vanha keksintö: paperinen puhelinmuistio. Sinne laitetaan T:n kohdalle twitter-salasanat jne. Melkein jokaiseen kirjaimeen löytyy joku softa ja sen salasanat.

Millaisia muistoja sinulla on? Mitähän parinkymmenen vuoden päästä ajatellaan nykyisestä pikaviesti-Lync-twitter-ym. maailmasta?

perjantai 6. marraskuuta 2015

Hannen blogi: Hyvästi E-tyypit

Tämä vuosi on ollut yhtä juhlaa - eläkkeellesiirtymisjuhlia on ollut sen verran tiuhaan. Niitä on ollut nykyisellä työpaikallani ja kutsuja juhliin on sadellut edellistäkin työpaikoista. Onkin tosi kivaa, että on ollut vielä mahdollisuus kiittää ex-kollegoita yhteistyöstä (onneksi kutsut ovat tulleet liittyen henkilöihin, joiden kanssa on ollut oikeasti ilo tehdä töitä).

Olen aina tykännyt tehdä töitä työpaikan konkareiden kanssa. He yleensä ottavat asiat jo hieman rennommin, eikä yhteistyössä ole sellaista kilpailutilannetta kuin oman ikäisten kanssa. Konkareilta kehtaa kysyä tyhmempiäkin kysymyksiä ja toisaalta he myös jakavat mielellään tietojaan. On myös oikeasti kiinnostavaa (välillä...) kuunnella vanhempien tarinoita menneiden vuosikymmenien työelämästä. Asioista selvittiin, vaikka tietokoneita oli firmassa vain yksi...


On myös haikeaa, kun mukava ja osaava työkaveri jää eläkkeelle. Ehkä sen takia, että työkaverit tuntee nimenomaan työminän kautta eikä heitä eläkkeellejäännin jälkeen juurikaan tapaa. Sitä myös miettii sitä huimaa osaamisen määrää, joka periaatteessa muuttuu kerralla arvottomaksi. Sukulaisten eläköityminen tuntuu iloiselta tapahtumalta, koska heidät taas tuntee vapaa-ajan minän kautta ja eläköityminenhän vain lisää vapaa-aikaa.

Kun kollega jää eläkkeelle, minun on vaikea keksiä hyvää toivotusta eläkepäiville. "Hyviä eläkepäiviä" on aika persoonaton. Pitäisikö eläkeläiselle toivottaa rentouttavia vai aktiivisia eläkepäiviä?  Joillekin eläkkeellejäänti voi olla jopa kriisi, joten sitä ei voi automaattisesti olettaa hyvänä asiana.

Kuva: www.freedigitalphotos.net/Ambro

lauantai 31. lokakuuta 2015

Sallan blogi: Työnhaun uudet trendit

Hesarin työ-osassa oli hyvä juttu työhaun uusista trendeistä. Sopii niin työnhakijan kuin työnantajankin pohdittavaksi.

Lue juttu tästä

Tässä lyhyesti pääkohdat;

1. Videot tulevat vahvasti mukaan
Moni yritys tekee esikarsinnan ja -haastattelut videoiden perusteella. Itsekin olin kerran mukana tällaisessa rekrytoinnissa. Videon tekeminen on varmasti nuoremmalle vloggari-sukupolvelle jo arkipäivää, mutta pidemmän työuran tehneille se voi olla melkoinen haaste.

2. Sosiaalinen media
LinkedIn tietysti korostuu työnhaussa, mutta myös muut verkostot. LinkedIn-profiiliaan voisi varmasti tuunata loputtomiin, lisäämällä videoita, työnäytteitä, keskustelemalla, postaamalla jne.
Tänä päivänä yritys, joka ei ole ollenkaan mukana sosiaalisessa mediassa, ei ehkä vaikuta kovinkaan kiinnostavalta potentiaalisten työntekijöiden keskuudessa. Riippuu tietysti toimialasta.

3. Rekrytointijärjestelmät
Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että hakemus täytetään lomakkeeseen netissä. Niissä erottumisessa on omat haasteensa. Tärkeintä varmasti on käyttää oikeita hakusanoja, jotta haun perusteella nousee esiin kun haastateltavien valinnan aika tulee. Ja toivon todella, etteivät HR-ihmiset käytä ensimmäisenä hakukriteerinään syntymäaikaa. Minusta sen käyttö hakulomakkeessa pitäisi kieltää ja antaa kaikille sama mahdollisuus läpäistä seula.

4. Mobiili
Mobiilisovellukset tulevan varmasti ennen pitää mukaan rekrytointiin. Artikkelin mukaan "Yksi ehdokas on suomalainen Pockethunt. Se on testausvaiheessa oleva mobiilisovellus, joka lainaa treffisovellus Tinderin logiikkaa: sekä työntekijän että työnantajan pitää kertoa olevansa kiinnostunut. Sovelluksessa työntekijät eivät hae avoimia työpaikkoja, vaan työnantajat hakevat osaajia. Se pakottaa yritykset tekemään töitä imagonsa eteen." Mielenkiintoista. Työnhaun Tinderiä odotellessa...

5. Verkostot
Verkostoilla on suuri vaikutus, varsinkin piilotyöpaikkojen etsinnässä. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun toisen, joka tietää, että jossain etsitään hyvää työntekijää. Joku ja jossain on sitten vain löydettävä.

Hesarin sivuilla on myös esimerkki videohakemuksesta.
kuva Freedigitalphotos/Stockimages




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hannen blogi: Työmatkavinkkejä

Työ- ja vapaa-ajan matkat yhteenlaskettuna matkustan vähintään päivän viikossa. Iän myötä matkustamisen hohdokkuus vähenee, ja matkaan liittyviin asioihin haluaa käyttää yhä vähemmän aikaa ja vaivaa. Tässä joitakin matkakokemuksiani ja -vinkkejä.

Lentokone vai juna?

Varsinkin jos kokoukset ovat kaupungin keskustassa, suosin junaa aika pitkällekin keskistä Suomea. Lentokentälle meno, puolen tunnit jonot turvatarkistukseen ja aikaiset boarding-ajat vievät aika paljon lentämisen aikaetua lyhyillä matkoilla. Kehärata ei ainakaan toistaiseksi ole nopeuttanut lentokentälle pääsyä, mutta odotellaan nyt vielä se suoran terminaaliyhteyden avautuminen...

Jos minulla olisi lähellekään mahdollisuus saada Finnairin hopeakortti, ottaisin sen mielelläni juuri sen takia, että voisin mennä pitkien tavisjonojen ohi. Pistekeräilyn vuoksi suosin nyt muutenkin Finnairia, mikäli hintaero ei ole suuri seuraavaan vaihtoehtoon. Pisteitä on alkanut kertymään kiitettävästi, kun myös Stockmannin ostoksista saa Finnairin pisteitä.

Taksit
Pienten paikkakuntien juna- ja lentoasemilla ei välttämättä ole takseja valmiina odottamassa, vaan ne pitää tilata (jopa ennalta). Kannattaa ladata Valopilkku-sovellus, jolla on helppo tilata taksi vieraassakin kaupungissa.

Hotellit
Hotellin yritän valita mahdollisimman läheltä kokouspaikkaa. Ketju-uskollinen en juurikaan ole, mutta esim. Scandicit ovat suht hyvää tasoa paikkakunnasta riippumatta. Cumulus- ja Rantasipi-ketjuista minulla on vanhahtava mielikuva. Useammankin tulisi katsoa, löytyykö paikkakunnalta persoonallinen ketjuihin kuulumaton hotelli. Jos sellainen tulee bongattua vasta paikan päällä, voi niissä kuitenkin käydä esimerkiksi illallisella tai drinkillä.
Jos saavun hotellille kokousta edeltävänä iltana, uima-allas, sauna tai kylpyamme ovat pientä luksusta, jos aikaa ei ole kaupunkiin tutustumiseen.  

Bags and beauty bags are the girl's best friend

Mieheni nauraa minulle välillä, kun keksin syitä ostaa aina uudenlaisen laukun. Koska käytän paljon julkista liikennettä, johon voi välillä liittyä pitkiäkin kävelymatkoja,  myös sateessa, laukulla voi olla suurikin merkitys. Ajan säästämiseksi yritän lyhyillä lentomatkoilla pärjätä pelkillä käsimatkatavaroilla. Joihinkin työmatkoihin voi liittyä illallinen ravintolassa, jolloin on kiva että mukana on muutakin kuin pelkkä tylsä housupuku.

Kaikkien näiden tarpeiden huomioon ottamiseksi laukuille tulee asetettua monenlaisia vaatimuksia pelkästään toiminnallisesti (koko, tyyli, sopivuus sadekeliin...)  - ja sitten vielä ulkonäkö siihen päälle, koska inhoan perinteisiä salkkuja ja läppärilaukkuja.Hyvään laukkuun kannattaakin satsata, koska käyttöikä voi kuitenkin olla useita vuosia. Olen ostanut kooltaan säädettäviä laukkuja, jotka saa vajaina sirommiksi.

Pidän matkoille valmiina omaa meikkilaukkua, jotta lähtökiireessä ei tule unohdettua mitään olennaista. Keräilen laukkuun lehtien pieniä näytepakkauksia ja hotellihuoneiden minipakkauksia. Suomessa minikokoiset kosmetiikkatuotteet ovat tajuttoman hintaisia ja olinkin tyytyväinen, kun sain Saksasta ostettua lähes ilmaiseksi minituotteita.

Vaatteet ja kengät 
Hieman villaa sisältävät housupuvut ovat mielestäni parhaita. Ne eivät rypisty helposti ja eivät hiosta. Kauluspaitoja inhoan, koska inhoan silittämistä. Siksi ostankin jakun alle yleensä lyhythihaisia paitoja (puuvillasta, silkistä, ohuesta villasta).
Matalatkin korkokengät ovat usein epämiellyttäviä, vaikka yritän suosia ns. jalalle mukavia merkkejä (Ecco, Clarks ja Gabor). Jos joudun matkalla hiemankaan kävelemään, valitsen aina mukaviksi tietämäni kengät. Mihinkään amerikkalaiseen lenkkarityyliin en sorru. Tyylikkäitä nahkaisia kävelykenkiä löytyy usealta merkiltä.
Mahdolliseen illanviettoon helppoja ratkaisuita ovat vähän rypistyvä mekko tai juhlavampi paita jakun alle. Arkikengistä poikkeavat ballerinat mahtuvat pieneenkin matkalaukkuun.


Millaisia matkakokemuksia tai -vinkkejä sinulla on?

Kuva: freedigitalphotos.net / Flare

lauantai 19. syyskuuta 2015

Sallan blogi: Melkoista näytelmää

Melkoinen näytelmä on menossa Suomessa. Pääosassa Suomen hallitus ja ay-liike. Sivuosassa Suomen kansa. Tässä näytelmän käsikirjoitus, jossa ennustetaan tulevaisuuttakin.

{{{kuvateksti}}}

Esinäytös: Järjestetään vaalit. Hallitus yrittää yhteiskuntasopimusta pariinkin otteeseen. Ay-liike vastustelee ja kaivautuu poteroihinsa.

Näytös 1: Hallitus esittää leikkauslistansa joka suututtaa ay-liikkeen ja kansalaiset. Leikkauslistalla on asioita, joista hallitus tietää niiden aiheuttavan suunnattoman metelin, asioita joita ei oikeasti edes ajeta, mutta joilla saadaan ay-liike palaamaan neuvottelupöytään pakon edessä. Kansa lähtee osoittamaan mieltään mielenilmaukseen Rautatientorille.

Näytös 2: Ay-liike tekee omia ehdotuksiaan hallituksen ehdottamien leikkausten sijaan. Yllättäin nämä ehdotukset muistuttavat kovasti alkuperäistä yhteiskuntasopimusta, jonka ay-liike aiemmin hylkäsi.

Näytös 3: Hallitus on pitkin hampain luopuvinaan ehdottamistaan leikkauksista, ja myöntyy ay-liikkeen ehdotuksiin.

Loppunäytös: Leikkauksista ja säästöistä päätetään ja ne tulevat aikanaan voimaan. Jotkut kärsivät vähän, jotkut enemmän. Suomi lähtee nousuun, tai sitten ei. Näytelmän osa kaksi esitetään viimeistään seuraavissa eduskuntavaaleissa, joissa nykyiset oppositiopuolueet parantavat asemiaan ja hallituspuolueista ainakin yksi romahtaa petettyään kannattajansa.


lauantai 5. syyskuuta 2015

Sallan blogi: Työttömyysturvan leikkausehdotus

Tässä olisi minun ehdotukseni Suomen hallitukselle:

Lyhennetään työttömyysturvan kestoa 500 päivästä 250 päivään. Voi sitä päivärahaa korottaa, jos rahaa löytyy.

Vastineeksi annetaan työttömälle vapaat kädet noiksi 250 päiväksi.



Saa opiskella mitä ja miten haluaa. Aamulla, illalla, yöllä. 10 tai 50 opintopistettä kuussa, mitä vaan saa aikaiseksi. Oli se sitten toinen loppututkinto tai täydennyskoulutusta aiempaan.

Saa perustaa yrityksen. Oy:n, osuuskunnan, avoimen yhtiön, yksin tai yhdessä.

Saa lähteä vapaasti ulkomaille työnhakuun.

Saa tehdä osa-aikaista ja pätkätyötä.

Voi osallistua F.E.C-ohjelmiin ja muihin TE-keskuksen operoimiin työllistämisohjelmiin.

Tietysti saa olla vaan työtön työnhakijakin.

Ja vaikka vaan maata sohvalla ja ihmetellä.

Mutta tuona aikana ei työttömyyskorvaukseen saa koskea, vaikka yrittäjästä samantien tulisi menestyjä. Tai opiskelisi liian ahkerasti ja peräti valmistuisi. Ei vaikka osa-aikaiset pätkätyöt olisivat pörssiyhtiön pääjohtajan kovapalkkaisia hommia. TE-keskus pitää näppinsä erossa työttömän asioista. Karensseja ei tunneta.

Mutta sitten, kun 250 päivää on täynnä niin se on täynnä. Sen jälkeen voisi pidentää työssäoloehtoa nykyisestä noin 6 kk esimerkiksi vuoteen.



sunnuntai 30. elokuuta 2015

Sallan blogi: Paperivuoria ja muinaismuistoja

Muutin töissä kerroksesta toiseen. Omat vuoden aikana kertyneet tavarani ja paperini olisivat mahtuneet yhteen laatikkoon ja läppäri, näyttö ym tykötarpeet siihen lisäksi. Mutta muutin samalla edeltäjäni sekä parin muun entisen työntekijän useamman vuoden arkistot.

Osastoltamme löytyi melkoinen määrä mappeja täynnä muistoja kymmenen vuoden takaisista markkinointikampanjoista, suunnitelmia vuosien 2003-2010 messuosastoista sekä lehtiä, joissa oli ollut mainos vuosikymmenen vaihteessa.



Miksi näitä hillotaan? Varmaan onnistunutta kampanjaa on kiva katsella. Tuskinpa samanlaista kampanjaa kuitenkaan toista kertaa tekee. Ja markkinointikin on muuttunut tässä matkan varrella. Onhan se hyvä säilyttää jotain arkistossa, mutta kokonainen mappi täynnä paperia, mm. tarjouksia firmoilta, jotka ovat jo kadonneet markkinoilta? Ei mitään järkeä.

Itse en juuri arkistoi paperille mitään. Pakolliset arkistoinnit hoitaa talousosasto. Oma arkistoni on sähköposti. Mutta älkää vaan sitä tulko ihmettelemään tai siivoamaan!

Kuva: freedigitalphotos/stuart miles

lauantai 29. elokuuta 2015

Sallan blogi: Patalaiska työnhaussa?

Facebookissa törmäsin tähän Jari Parantaisen blogitarinaan "Patalaiska hakee töitä". Hän siinä kertoo osittain jo muinaisista työhakukokemuksistaan ja täytyy myöntää, että niiden perusteella itse kuului ja kuulun patalaiskojen heimoon.

Ehkä minut ja Jari Parantaisen erottaa se, että hän on myynti- ja yrittäjähenkinen potenssiin 100 minuun verrattuna. Samaisessa blogissa Jari siteeraa Jason Fried -nimistä henkilöä, joka kertoo mikä erottaa hyvän kandidaatin huonosta työnhaussa:

"Se on ponnistelu. Se on tuntomerkki, joka ei petä koskaan. Toisaalta jos kandidaatti ei viitsi nähdä vaivaa, hakuprosessi päättyy siihen."

Friedin kokemuksen perusteella kuitenkin vain noin 10 prosenttia hakijoista jaksaa tehdä mitään noteeraamisen arvoista.


Kuinka usein itse tein työtä hakiessani mitään noteeraamisen arvoista? Tuskin koskaan. Saatoin toki jopa soittaa ja yrittää kirjoittaa hakemukseen jotain persoonallista. Nykyään minusta firmojen työnhakulomakkeet tappavat kaiken luovuuden. Saahan sinne toki laitettua liitteeksi sen luovan hakemuksensa, mutta oma epäilykseni on, että HR-osastot karsivat hakijoista liian vanhat ja nuoret sen aina lähes ensimmäisenä kysyttävän syntymävuoden perusteella. Minusta sen hakulomakkeeseen laittaminen pitäisi kieltää lailla!

Toisaalta suomalaiseen kulttuuriin tuntuu huonosti istuvan kovin radikaalit työnhakumenetelmät. En usko, että olisin itse rekrytoijana suunnattomasti ilahtunut, jos joku olisi toiminut kuin Jari Parantainen blogissaan kertoo tehneensä ja ilmaantunut paikalle haastateltavaksi, kun päivystin puhelimen ääressä vastatakseni hakijoiden kysymyksiin. Joihinkin toki tuollainen voi osua ja upota oikein kunnolla. Eipä olisi tarvinnut kahlata niitä noin sataa hakemusta läpi, jos olisin rekrytoinut sen, joka olisi ilmaantunut oma-aloitteisesti paikalle.


Kuva on peräisin Parantaisen mainitusta mainiosta Pöllii tästä -blogista. Mistä  hän lienee sen pöllinyt? Sitä tarina ei kerro. Joten toivon, että hänellä on kuvaan oikeudet...

lauantai 8. elokuuta 2015

Hannen blogi: Helsingistä matkailun keidas

Elokuun alussa HS:ssä on käyty keskustelua Helsingin matkailun kehittämisestä, jotta alueen matkailutuloja voitaisiin nostaa ja samalla tehdä kaupungista mielenkiintoisempi paikka paikallisillekin. Esimerkiksi Tukholma ja Kööpenhamina houkuttelevat huomattavasti enemmän turisteja.

Eräs kirjoittaja painotti paikallisten asioiden, kuten saunan, korostamista. Kun itse käyn kaupunkimatkoilla, ne ovat yleensä alle viikon mittaisia. Joudun siis tarkkaan pohtimaan, mitä aidosti uniikkia ja siten käymisen ja kokemisen arvoista kussakin matkakohteessa on.


Suomalainen saunakulttuuri on aidosti uniikki asia ja konseptin myyntiä auttaa se, että sauna on ainoita suomesta muihin kieliin laajasti levinneitä sanoja. Kallion vanhan koulukunnan saunat, Hakaniemen pelkistetty kulttuurisauna, Hernesaaressa rakenteilla oleva saunakeskus ja Kauppatorille suunniteltu uima- ja sauna-alue antavat vaihtoehtoja eri tyylin saunojille. Turistioppaissa tulee vain osata markkinoida sauna oikein. Konservatiivisista maista tuleville ryhmille parasta olisi varmaan oma tilaussaunakäynti. Tilaussaunojakin kun riittää Helsingissä huima määrä ja hienoissa paikoissa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomen historia osana Venäjää ei ehkä ole niin iso juttu kuin 80-luvulla. Toisaalta se erottaa meidät selvästi muista Pohjoismaista. Uspenskin katedraali on vaikuttava ja keskeisellä paikalla. Helsingissä on myös loistavia venäläisiä ravintoloita.  Venäjän aika näkyy Helsingissä vanhoissa taloissa ja patsaissa (Aleksanterin ja Keisarinnan patsaat jopa keskeisillä paikoilla). Ehkä edellytyksiä keskittyneemmän Russia Townin perustamiseen ei kuitenkaan ole? Jokereiden mukaanmeno KHL-liigaan on yksi ehkä turistejakin kiinnostava, nykyajan Venäjä-yhteys. Vaikka Venäjän ulkopolitiikka onkin nyt tuomittavaa, kaikelle venäläisyydelle meidän ei kannata kääntää selkäämme. Aviopuolisostakin voi erota, mutta Venäjä tulee aina olemaan naapurimme.

Suomalainen design ja arkkitehtuuri ovat aidosti kansainvälisesti tunnettuja (käykääpä vaikka New Yorkin MoMassa). Helsingin Design District on hyvä konsepti. Ehkä sen yhteyteen pitäisi saada myös jotain tapahtumia? Helsingin Design- ja Arkkitehtuurimuseot ovat kivoja ja kauniissa vanhoissa taloissa, mutta aivan liian pieniä! Pelkästään Alvar Aallolle voisi omistaa yhden kerroksen. Suunnitelmat museoiden välipihan kehittämisestä on ilmeisesti haudattu. Jotain tulisi tehdä, jotta ko. museot saataisiin enemmän kansainväliselle tasolle.



Helsingin kauppatori on mielestäni aika uniikki. Keskeinen sijainti meren rannassa ja Espan puiston päässä on loistava. Suomenlinnan lautat tuovat väkisinkin alueelle turistipöhinää. Viking Linen ja Silja Linen alukset satamassa tekevät itseenkin vielä vaikutuksen. Tori- ja ranta-alue vaativat ehdottomasti kehittämistä! Mitä kuuluu Kirjava Satama -hankkeelle? Yhdysvaltain entisen suurlähettilään kanssa olen samaa mieltä siitä, että torikojualuetta tulisi siistiä (ainakin likaiset, oranssit katokset ovat rikollisen rumia). Kauppahallin vieressä on loistava tontti Guggenheimille tai jollekin muulle turistirysälle.

Eräs puutarhuri ehdotti HS:ssä puistojen kehittämistä turismin näkökulmasta. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä! Puistoissa turistien on mahdollisuus lepuutella jalkoja, istua rauhassa ja syödä omia eväitä (varsinkaan opiskelijoilla matkabudjetti ei välttämättä riitä kahvila- ja ravintolakäynteihin). Puistot ovat hauskoja paikkoja muiden ihmisten tarkkailuun. Monissa maissa ihmiset tulevat puistoihin pelaamaan paikallisia pelejä. Puistoissa on usein ilmaiskonsertteja. Espan puisto on jo nyt helmi. Myös Suomenlinnan alueen voi ajatella nimenomaan puistona. Kauniina päivinä lauttayhteydet ovat vain turhan ruuhkaantuneita!! Kun Helsingin uusi kirjasto valmistuu, toivottavasti alueelle suunniteltu Finlandiapuisto-hanke etenee. Keskeinen sijainti Helsingin kulttuuritalojen hot spotissa on täydellinen. Alueelle voisi kehittää itsessään näkemisen arvoisen kulttuuripuiston. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Vigelandin patsaspuisto Oslossa tai Sibeliuksen puusarjan sävellyksiä soittava elämyspuisto Hämeenlinnassa.

Shoppailu on hyvä keino nyhtää turisteilta rahaa. Olen tyytyväinen siitä, että Esplanadit ovat nimenomaan suomalaisten design- ja vaatemerkkien keskittymiä. Monessa kaupungissa paikallisen maan tai kaupungin tuotteiden löytäminen on työn ja tuskan takana.

Minulle matkustaessa paikallinen ruoka- ja juomakulttuuri on tärkeää. Minusta on hauskaa käydä jopa tavallisissa ruokakaupoissa. Ravintoloista eniten vetoavat ne, jotka tekevät paikallista ruokaa modernilla tavalla. Helsingissä vastaavaa konseptia edustaa parhaiten Juuri. Toisaalta perinnepaikoissa (esimerkiksi Kolme Kruunua, Elite tai Sea Horse) saa hyvää ruokaa autenttisessa ympäristössä. Myös lukuisat saarissa sijaitsevat ravintolat ovat tasokkaita, mutta kaipaavat rinnalleen ehkä nuorekkaampaa ja keskihintaisempaa vaihtoehtoa. Eräs HS:n kommentoija kirjoitti, että Helsinki ei voi mainostaa olutkulttuuriaan, koska alan harrastajat menevät ennemmin esimerkiksi Tsekkeihin. En ole tästä täysin samaa mieltä. Globaalissa pienpanimobuumissa varsinkaan Suomenlinnan Panimolla ja Bryggeri Helsingillä ei ole mitään hävettävää. Spåra-Koff on ideana hauska, ja panimo voi mainostaa itseään Pohjoismaiden vanhimpana.

Päiväretket pieniin lähikaupunkeihin ovat usein kiinnostavia, myös siksi että matkalla näkee maaseutua. Helsingistä pääsee näppärästi Porvooseen, Tuusulanjärven taiteilijakoteihin ja vaikkapa Fiskarsiin. Luontokeskus Haltia puolestaan nosti Nuuksion profiilia. En keksi, että kyseisiä kohteita itsessään tarvitsisi paljoa kehittää. Olennaista lienee, miten ne ja niihin pääsy konseptoidaan varsinkin omatoimimatkailijoille.



Tärkeää olisi myös miettiä, minkälaisen ensivaikututelman Suomeen uskaltautuneet matkailijat maasta saavat. Helsinki-Vantaan lentokentällä tuodaan kiitettävästi esille suomalaista suunnittelua ja jopa suomalaisia eläimiä Stefan Lindforsin ideoimissa lasivitriineissä. Helsingin rautatieaseman ympäristö on puolestaan sekava ja ruma liikennekaaos. Eikö sille voisi tehdä jotain?


Olennaista matkailijoiden houkuttelemisessa lienee mielikuva maasta. Voi siis esittää sen klassisen kysymyksen: Mitä ulkomaalaiset Suomesta ja meistä suomalaisista ajattelevat? Kaupunkilomia tehdään varmaan aika rajoittuneiden maastereotypioiden pohjalta. Siksi Helsingissäkin porojen ja muiden Lappi-kliseiden esillä pitäminen on varmaan järkevää, vaikkakin meistä paikallisista huvittavaa. Kesällä HS:n toimittajat saivat ulkomaisilta turisteilta kummastuneita kommentteja kysymykseen Suomen kylmästä kesästä. Eikö Suomessa tule ollakin viileää?



Maamielikuvat muodostuvat maauutisoinnin, ei matkailumainosten pohjalta. Ulkomailla tapaamani ihmiset ovat tienneet Suomesta urheilijoita, Tarja Halosen tai metallibändejä. Parhaita maabrändääjiä ovat ulkomailla myytävät Suomi-tuotteet. Made in Finland -Nokiat/Lumiat on toistaiseksi menetetty. Aalto-yliopiston vaatesuunnittelijoita on viime aikoina hehkutettu ja palkittu. Saataisiinko Suomeen vihdoinkin nuoriin vetoavia, trendikkäitä muotibrändejä??

Kuvat: Teurastamo / Erno Launis,  Designmuseo / Noora Ylönen, Finavia 

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Sallan blogi: Lidlin toimintatavat

Olen uskollinen Lidlin asiakas. Olen ollut siitä asti, kun tulivat järkiinsä ja muuttivat kassapöydät suomalaiseen makuun sopiviksi. Lidl oli työttömälle sopiva ostospaikka edullisuutensa vuoksi. Lisäksi siellä pystyi tyydyttämään ajoittaista shoppailuhimoaan pienellä vaivalla ja edullisin kustannuksin tekemällä pikkurahalla "hyödyllisiä" heräteostoksia. Kuten parin euron kummallisia kapistuksia, jotka varmastikin olivat todella hyödyllisiä sen aikaa kuin toimivat. Esimerkkinä tästä olkoon paristokäyttöinen led-valo, jossa on tarrakiinnitys, jolla sen saa kaapinhyllyn alalaitaan parantamaan valaistusta pimeässä vaatekaapissa. Toimii edelleen, vaikka harvakseltaan sitä tulee käytettyä.


Niinpä jouduin pettymään, kun ostin Lidlistä kerrankin suunnitellusti ja tarpeeseen vähän kallimman tarvikkeen: sähköhammasharjan. Mietin kyllä siinä 17,99 € harjaa ostaessani, että pitäisikö ostaa valmiiksi jo paketti vaihtoharjoja noin 5 eurolla, vaikka harjan kanssa tuli jo 8 vaihtopäätä. Kun Lidlin kohdalla ei voi tietää, koska vaihtoharjoja seuraavan kerran tulee myyntiin. No, vaihtoharjoista ei tullut ongelmaa vaan siitä, että muuten hyvän tuntuinen laite lakkasi toimimasta lähes samantien.

Vein laitteen tykötarpeineen sitten takaisin siihen Lidliin, josta ostin sen (toinen paikkakunta, jossa käyn kuitenkin usein).

Sitten ihmettelin heidän toimintatapojaan.

1. Jonotan kassalle. Kassanhoitaja joutuu kuuluttamaan: "esimiestä kaivataan kassalle".
2. Esimies tulee, mutta kuultuaan asian, hän lähtee hakemaan ylempää esimiestä.
3. Myymälän ylin esimies saapuu. Hän on hyvin ystävällinen ja miellyttävä ja palvelee minua erittäin kohteliaasti ja avuliaasti. Siirrymme sivummalle ja hän lähtee hakemaan lomaketta täytettäväksi. Odottelen.
4. Esimies tulee takaisin ja pyytää kuittiani ja käy kopioimassa sen.
5. Alamme täyttää lomaketta ja vasta silloin selviää, että 17,99 euron sähköhammasharja on lähdössä korjattavaksi. Joo, on ekologista ja niin poispäin. Sanon että haluan mieluummin rahat takaisin, koska luotto tähän laitteeseen on mennyt.
6. Esimies lähtee hakemaan puhelinta ja soittamaan omalle esimiehelleen.
7. Sekään ei riitä, vaan on soitettava vielä isommalle pomolle. Jolta lupa rahojen palautukseen heltiää.
8. Menemme kassalle, jossa kassahenkilö hiukan opastettuna saa palautuksen syötettyä kassakoneeseen.
9. Kassahenkilön valtuudet eivät riitä ottamaan 18 € kassasta, vaan esimiehen pitää omalla avaimellaan ja koodillaan kuitata asia.
10. Saan rahat ja kiittelemme puolin ja toisin hyvässä hengessä.

En voi olla sanomatta lähtiessäni, että tämä prosessi maksoi Lidlille huomattavasti enemmän kuin 18€. Moni muu liike hoitaa tällaiset asiat niin, että no questions asked tavara takaisin ja rahat asiakkaalle. Eihän tässä kovin kauaa mennyt, ehkä vartti, mutta asiani olisi voinut hoitua kolmessakin minuutissa. Kaipa heillä on perusteensa toimia tällä tavoin. Joku on joskus jossain käyttänyt liian lepsua järjestelmää hyväkseen.

Käyn jatkossakin Lidlissä ja teen harkitsemattomia pikkuostoksia. Mutta taidan jättää sähkölaitteet ostamatta.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sallan blogi: Positiivinen luottopäätös

Kummasti motivoi työnteko, kun auto hajoaa.

Olen tainnut aiemminkin mainita, että tarvitsen harrastusteni vuoksi autoa, muuten olisin voinut luopua autosta kokonaan nyt kun murheenkryynini tekin tenän viimeisen kerran. Päätös oli siksi nopea ja suhteellisen helppo tehdä, että uusi auto tulee.

Heinäkuun alusta astuu voimaan romutuspalkkiokokeilu, jonka ansiosta saan edes jotain rikkinäisestä autostani. Tosin joudun ostamaan rekisteröimättömän uuden auton tilalle. Olisin mieluiten ostanut vähän käytetyn, mutta toisaalta näin saan auton, jossa on takuu voimassa.

Työttömänä ollessani tilanne ei olisi ollut lainkaan niin "helppo" kuin nyt, kun olen vakituisessa työsuhteessa. Autoliikkeet tarjoavat jos jonkinlaista halpakorkoista rahoitusta, mutta niiden saamiseen on ehtona positiivisen luottopäätöksen saaminen. Työttömyyskorvauksella se ei liene ihan läpihuutojuttu.

Aiemmin törmäsin työttömän syrjintään hakiessani S-pankista Visa-korttia. Minulle ei myönnetty sellaista, vaikka minulla on ollut Visa noin 25 vuotta käytössä, ilman ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. No, kyseessä oli eri pankki kuin se, jonka asiakas olen ollut vielä pidempään kuin nuo 25 vuotta.

Kuvassa ei ole minun autoni, mutta noin se minunkin rakas vanha romuni lähtee 1.7.


kuva: routakoto.com

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Hannen blogi: Miljonäärin peba

Nicky Minajin peffakuvaa ihmetellessä on tullut mieleen, että eroaako kuuluisuuden ja lisätienestien tavoittelu peffakuvilla paljoakaan ammattipornosta. Monet kansainväliset naisartistit ovat ansainneet jo miljoonia, mutta silti heillä tuntuu olevan tarvetta keikkua videoilla puolialastomina (Minajin lisäksi pahimpia vilauttelijoita taitavat olla nyt Miley Cyrus ja vanhan liiton Jennifer Lopez). Punaisilla matoilla kilpaillaan siitä, kenellä on vähiten läpinäkymätöntä kangasta päällä. Missä on näiden naisten ammattiylpeys?


Täytyy nostaa hattua suomalaisille naisartisteille (esimerkiksi ex-PMMP, Jenni Vartiainen, Chisu ja uudemmasta päästä Sanni), jotka ovat kauniita, seksikkäitä ja lahjakkaita ja pitävät vaatteet päällään. Hattua voi nostaa myös Adelelle, jonka toinen levy on juuri noussut Britannian myydyimmäksi levyksi 2010-luvulla. Ei viihdebisneksessäkään tarvitse itsestään ihan kaikkea antaa.

Itse olin 80-luvulla Madonna-fani. Ehkä aika on kullannut muistot tai minusta vaan on tullut tiukkistäti, mutta itse koin Madonnan kohuteot enemmän performanssiksi kuin ideattomaksi paljasteluksi. Myös Lady Gaga tekee paljastelunsa asenteella ja persoonallisesti.

Kuva: Getty

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Hannen blogi: Puoli miljoonaa avointa työpaikkaa

Lamasta huolimatta Suomessa on ollut vuosittain julkisesti auki noin puoli miljoonaa työpaikkaa. Tämä mielenkiintoinen tieto löytyy uusimmasta Työpoliittisesta Aikakauskirjasta (linkki). Tämä uutinen helposti hukkuu jatkuviin yt-neuvottelu-uutisiin. Työpaikkoja tuhoutuu, mutta kuin tuhkasta uusia syntyy tilalle. Erilaiset kohtaantumisongelmat johtavat kuitenkin siihen, että pitkäaikaistyöttömyys on suurta, vaikka sinällään työmarkkinoilla on ns. säpinää.


Alat, joilla on työvoimapulaa, ovat niitä vanhoja tuttuja terveydenhoitosektorin työpaikkoja. Myös myyjistä on jatkuvasti pulaa. Moni saattaa saadakin myyjän pestin, mutta lama-aikana provikkapainotteisessa myyntityössä ei välttämättä pärjää.

Aikakauskirjan yksi artikkeli koskee työtarjouksia. Kyseessä on "työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaalleen antama yksilöity kehoitus hakea tiettyä avointa paikkaa". Bloggarimme Roosahan oli saanut tälläisen kehoituksen. Artikkelissa työtarjoitusten osoitetaan toimivan. Ihmettelen kyllä silti, että kannattaako työkkärin resursseja käyttää moisiin kehoituksiin. Luulisi että työnhakijat osaavat itsekin lukea lehtiä ja rekrysivustoja. Pikemminkin pitäisi ohjeistaa löytämään kaikki työpaikkailmoituspaikat. Ilman OTTYn luentoja itselläni olisi moni työpaikkailmoituspaikka jäänyt löytymättä (vaikka lopulta työpaikka löytyi ihan Hesarin sivulta).

Kuva: freedigitalphotos.net / xedos4

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Sallan blogi: Työkykygurun burnout

Kauppalehti Optiossa oli juttu työkykygurun burnoutista.
Itse en ole burnoutia kokenut, mutta tunnen muutamankin henkilön, jotka ovat olleet burnout-sairaslomalla. Ja välillä aina näkee työkavereita, joiden jaksamisesta on huolissaan. Olenpa jollekulle sanonutkin, että hellitä vähän. Yksikään työ ei voi olla sen arvoista, että menettää terveytensä.
Työhyvinvoinnin professori Marja-Leena Manka miettii oman burnoutinsa syitä ja yleisemminkin sitä, minkä vuoksi työntekijät sairastuvat burnoutiin:
"Toisaalta työtehtävien tärkeysjärjestys voi olla väärä. Teetkö tehtäviä, joiden takia sinut on työhön palkattu vai hukutatko aikasi kiireellisiin töihin, jotka automaattisesti tulevat pöydällesi? Paine saattaa kapeuttaa tarkkaavaisuutta, jolloin ei edes pysty priorisoimaan asioita", hän kirjoittaa.

Entä jos työelämän ongelmaa ei voi ratkaista eikä asennetta, tavoitteita tai tärkeysjärjestystä muuttaa? Silloin on Mankan mukaan olemassa vielä se keino, että hankkii voimia joltain muulta elämänalueelta.
Erään tutkimuksen mukaan kaikkein kuormittuneimpia ovat henkilöt, joilla on korkeat ja abstraktit töitä koskevat tavoitteet ja vähiten kuormittuneita ne, joilla on korkeat tavoitteet harrastuksissaan.
Kauppalehti Option artikkeli

Pitäisikö siis mieluummin asettaa tavoitteet korkealle harrastuksissa? Itse kyllä olen usein todennut omista harrastuksistani, että onneksi ei ole leipä tästä kiinni, saa rauhassa olla huono...

Kuva: jobat.be

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hannen blogi: Ulkonäköpaineita työelämässä

Tämän päivän Hesarissa naispappi kertoo kokemuksistaan ylipainoisena. Artikkeliin liittyen Hesarin nettisivulla pääsee vastaamaan kyselyyn koskien omaa ulkonäköä ja sen vaikutuksia.

Artikkelissa kerrotaan, miten ainakin selvä ylipaino heikentää naisten etenemistä uralla ja palkkatasokin jää keskimääräistä alemmaksi. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Artikkelista tuli toisaalta olo, että selvästi ylipainoiset naiset menettävät helposti itseluottamustaan, millä varmasti on vaikutusta siihen, millaisiin töihin he hakeutuvat. Eli syy heikompaan urakehitykseen ei ole pelkästään rekrytoijien puolella.


Olin yllättynyt, miten ongelmallisena artikkelissa haastateltu pappi ulkonäköään pitää. Hän selvästi välttelee erilaisia tilanteita ulkonäkönsä takia ja haluaa piiloutua kaapumaisten vaatteiden alle. Harmittaa, jos ihminen tulkitsee ulkonäkönsä pelkän painonsa kautta. Kyllähän ulkonäkö koostuu myös kasvoista, hiuksista, vaatetuksen tyylistä ja myös käyttäytymistyylistä. Tunnen ja mediassa näen paljon ylipainoisia, jotka nauttivat ulkonäöstään ylipainosta huolimatta. Nauttikaa kauniista vaatteista koosta riippumatta, ei kannata jäädä odottelemaan mahdollista laihtumista!

Olisi mielenkiintoista tietää, miten työterveyshuollossa selvä ylipaino on nostettu esille, kun artikkelissa ylipainoiset kokevat saavansa jopa negatiivista painostusta ylipainonsa suhteen. Mielestäni työterveyshuollon kuuluu nostaa ylipaino esille, koska se oikeasti on terveysriski ja siten riski myös työkunnolle. Ylipainon terveysriskit ovat myös laajemmat kuin monet kuvittelevatkaan, joten mielestäni ei ole terveysterroria pitää laihdutustarvetta esillä työterveyshuollossa ja mediassa.

Olen itsekin jonkin verran ylipainoinen ja tiedän, että se yksinkertaisesti johtuu siitä, että liikun liian vähän ja terveellisen ruuan lisäksi syön liikaa epäterveellistä ruokaa. Toisaalta liikun kuitenkin jonkin verran ja terveysarvoni ovat vielä hyvät, joten minulla ei ole terveyssyistä tarvetta pudottaa painoa. Mielestäni on ihan hyvä, että asiasta on kuitenkin keskusteltu työterveyshuollossa. Hoitaja mainitsi, miten varsinkaan miehet eivät ole tietoisia alkoholin suurista kalorimääristä. Tällöin voi tulla tunne, että ylipainolle ei voi mitään, jos ei ole tietoinen mistä se tulee.

Olen ollut alalla, jolla ollaan jonkin verran esillä, mutta jolla en kuitenkaan koe olevan ulkonäkö-paineita. Perussiisti olemus riittää. Miesvaltaisella alallani missimäinen kauneus saattaisi jopa viedä uskottavuutta. Kieltämättä pukeudun itsekin naisellisemmin vapaa-aikana kuin töissä. Ylipainoisia kollegoita ja yhteistyökumppaneita on paljon, joten täytyisi olla todella lihava, että asiaan kiinnittäisi erityisemmin huomiota. Eli en itse koe, että minulla olisi ulkonäköpaineita työelämässä vaikka olisin nykyistäkin ylipainoisempi. Minkälaisia kokemuksia sinulla on?

Kuva: freedigitalphotos.net / supakitmod


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Hannen blogi: Syitä työpaikan vaihtoon

Mitkä ovat olleet sinulla syitä työpaikan vaihtoon? Mietin kahta työpaikan vaihdon tilannettani ja arvioin asteikolla 0-10 eri tekijöiden merkitystä.

Palkkaus
Ensimmäisessä ajattelemassani tapauksessa palkkauksen merkitys työpaikan vaihtoon oli 8, toisessa 4. Työuran alussa työpaikkaa vaihtamalla saa helpommin lisää palkkaa, kun myöhemmässä vaiheessa se on jo vaikeampaa (jollei siirry johtoportaikkoon).

Työtehtävät
Ekassa esimerkissä merkitsevyys oli 7, toisessa 8. Olen hakenut työpaikan vaihdolla uudentyyppisiä tehtäviä ja uudenlaisia haasteita, vaikka organisatorinen asema työssä on pysynyt käytännössä samana. Vaikka organisaatiot muuttuvat, tiettyjen työvuosien jälkeen uuteen työpaikkaan siirtyminen alkaa taas kiinnostaa. Pidän myös siitä, että uudessa työpaikassa oppimiskäyrän jyrkkyys on aika huikea.

Henkilökohtaiset syyt
Ekassa casessa henkilökohtaisten seikkojen paino oli jopa 9 ja toisessa casessa puolestaan 0. Nuorempana elämäntilanteet heittelevät helpommin eri puolille ja muuttovalmiuskin on paljon parempi.

Asema, eteneminen
Kuten edellä mainitsin, työpaikan vaihdolla en ole välittömästi saanut parempaa asemaa enkä ole sellaista tavoitellutkaan, joten sen painoarvo on 0. Erilaiset lisätehtävät (myös esimiestehtävät) ovat tulleet vasta, kun olen ollut työpaikassa jonkin aikaa.

Johto
Olen aika nuoresta tottunut itsenäiseen työotteeseen ja siihen, että saan aika paljon päättää omasta työstäni. Koska olen tehnyt työtä enemmän asiakkaille kuin organisaatioiden sisäisiin prosesseihin, pomojani ovat käytännössä olleet asiakkaat. Odotukseni yrityksen johdon suhteen ovat siksi aika matalat. Ekassa työpaikan vaihdossa laitan kuitenkin johdon painoarvoksi nelosen määräaikaisten työsuhteiden takia. Toisessa vaihdossa merkitystä oli nollan verran.

Työkaverit
Ekassa vaihdossa siirryin työpaikkaan, jossa oli ex-kollegani mukana rekrytoimassa. Se helpotti juuri kyseiseen työpaikkaan hakemista, ja tietysti sinne pääsemistä. Laitetaan painoarvoksi siis 5. Toisessa vaihdossa laitan painoarvoksi kutosen. Nyt työkaverit olivat ehkä enemmän poistyöntävä kuin vetävä tekijä. Oman erikoisosaamiseni kollegat olivat siirtyneet kilpailijoille tai muuten muihin työpaikkoihin. Tunsin että halusin ympärilleni enemmän oman sektorin kollegoita. Tämä onnistui parhaiten työpaikkaa vaihtamalla.   

Kuvat: freedigitalphotos.net / FrameAngel ja Ambro


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Sallan blogi: Iterointia avokonttorissa

Onkohan Sipilä oikeasti koskaan ollutkaan avokonttorissa, jos tämä Uusi Suomi -verkkolehdessä olleen kuvan tila on hänen mielestään avokonttori? 


Ja prosessikaavio.... Eikö Sipilä ole kuullut dataprojektorista ja softista, joilla voi tehdä prosessikaavioita? Onhan fläppitaulussa tietysti kiva ja näppärä käyttöliittymä.... Sillä sitä sitten iteroidaan yhteiskuntasopimusta ja leikkauksia.

Mm. Iltasanomat kertoo Sipilän leikkauslistasta, mikä toteutetaan mikäli yhteiskuntasopimus ei synny:

"Työttömyysturvaan tehtäisiin 120 miljoonan euron lisäleikkaukset, tekeillä olevien 200 miljoonan euron leikkausten päälle.  Sipilän hallitus aikoo saada aikaan yhteiskuntasopimuksen elokuussa. Työmarkkinajärjestöjen olisi sovittava viiden prosentin tuottavuushypystä, esimerkiksi työntekijöiden työaikaa pidentämällä." 

Koko juttu videon kanssa täällä:

Mietin vaan, että miten työajan pidentäminen auttaa työpaikkojen syntymiseen? 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sallan blogi: Minkä taakseen jättää....

Olin viikonloppuna lomareissulla erään entisten työpaikkani harrastekerhon kanssa, eli entisten työkavereiden seurassa. Porukassa oli toki niitäkin, joita en tuntenut, koska he olivat tulleet yritykseen sen jälkeen, kun itse lähdin sieltä. Minusta ei ollut syntynyt legendaa siihen taloon, eli oletettavasti olin tehnyt työni asiallisesti ja käyttäytynyt korrektisti.


Niistäkin tapauksista olen kuullut, joissa joku on onnistunut tekemään niin käsittämättömiä mokia tai käyttäytymään niin oudosti, että maine elää vielä vuosien jälkeenkin. Muistelimme eräitä kesäjuhlia, joissa muutama nuori mies oli nauttinut jotain miestä väkevämpää - ehkä jotain viinaa vahvempaakin. Housut kintuissa keskellä kesäpäivää ei kannata firman juhlissa tulla yllätetyksi.... Siitä, jos mistä jää aikakirjoihin.

Helsingin Sanomissa Piia Elonen kirjoittaa kolumnissaan tärkeimmästä asiasta, jonka hän on töissä oppinut: Tee työsi hyvin. Kaikissa työpaikoissa. Aina.

Tuohon voisi lisätä, että käyttäydy työpaikalla hyvin, kaikissa työpaikoissa ja aina. Kohtele kaikkia kunnioittavasti, arvostaen ja ystävällisesti. Et nimittäin koskaan voi tietää tuleeko siitä ylenkatsomastasi kesäduunarista jonain päivänä pomo, jolta menet kysymään töitä tai asiakas, jolle yrität myydä jotain.

Lue juttu tästä: http://www.hs.fi/ura/a1432264722669

Kuva: freedigitalphotos.net/David Castillo Dominici


lauantai 23. toukokuuta 2015

Hannen blogi: Aikamatka nousukauteen

"Mistä meillä valitettiin, kun ei ollut lamaa?" Vanhaa Flora-mainosta mukaillen sitä tosiaankin miettii, että mistä silloin aikoinaan (ennen vuotta 2008) julkisessa keskustelussa puhuttiin? Ei varmaankaan miljardileikkauksista, kehitysavun oikeasta leikkaamisesta tai työttömyyskorvausrahojen loppumisesta. Ehkä puhuttiin työvoimapulasta ja Venäjän kasvusta.

Vuonna 2008 syntyneet lapset ovat eläneet koko ikänsä lama- (tai ainakin matalasuhdanne)aikaa ja ovat jo kouluiässä. Ei olekaan ihme, että omatkin muistikuvat hyvistä ajoista ovat haalentuneet. Siispä oli tarvetta digitaaliselle aikamatkalle vuosiin 2006 ja 2007.


Kunnat valittelivat jo alkuvuonna 2007 talousnäkymien harmautta (jotka ovat sittemmin muuttuneet mustiksi...) (linkki). Nykyisen hallituksen suunnittelema kuntien tehtävien karsinta lieneekin enemmän kuin tarpeen.

Työvoimapula "kärjistyi" loppuvuonna 2007 (linkki). Silloinen pääministeri Vanhanen osasi ennustaa, että "seuraava vuosikymmen tulee olemaan nykyistä vaikeampi". Hänkään ei vain arvannut, että vaikeus tulee työpaikkojen, ei työvoiman pulasta.

Kansanmuisti-sivustolta löytyy eri politiikkojen kommentteja vuoden 2006 talousarviosta (linkki). Pääministeripuolue Keskustan edustajat löytävät ongelmia lähinnä liikenneinfran rahoittamisessa. Muuten kaikki on (Kataisen lempitermiä lainatakseni) fantastista.

Sivustolla Kokoomus moittii silloista hallitusta edellä mainitsemastani kuntatalouden surkeasta tilasta. Lisäksi ihmetellään hallituksen passiivisuutta Suomen kilpailukyvyn kehittämisessä. "Onko Suomen asema globalisoituvassa maailmantaloudessa niin vahva, ettei mitään lisätoimia tarvita? Jos hallitus tähän tyytyy, siihen Suomikin sitten hyytyy." Hyydytty tosiaankin ollaan!

RKP nostaa esille OECD:n varoituksen: "Oecd varnar dock i sin senaste prognos att Finland kan hamna på efterkälken mot slutet av decenniet. Det betyder att regeringen fortsättningsvis måste trimma vår konkurrenskraft." Hyvä, että edes varoitus saatiin ennen kuin ammuttiin :)

On myös hyvä fiilistellä uutisia, joissa Nokia vielä rohmuaa markkinaosuuksia (linkki). Tosin tuossakin uutisessa nostetaan esille ongelmat USA:n markkinoilla. Ehkä ongelmia ei otettu riittävän vakavasti huomioon? Mihinkähän hintaan Apple olisi ollut tuolloin myytävissä? Nokia olisi voinut ostaa sen pois ja todennäköisesti välttää oman brändinsä romahtamisen.


Kuvat: freedigitalphotos.net / digitalart ja photostock


maanantai 18. toukokuuta 2015

Hissipuheen teemakysymys: Oletko kohdannut syrjintää työnhaussa?

Tietysti taannoisen teekkaritytön ja Metsä Groupin tapauksen innoittamana Hissipuheen teemakysymyksenä on: Oletko kokenut, ja jos olet niin millaista, sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää työnhaussa tai työelämässä tai tiedät jostain tapauksesta?


Salla: 
Enpä juuri ole kokenut syrjintää työnhaussa, tai ainakaan tiedä tulleeni syrjityksi siksi, että olen nainen enkä mies. En myöskään ole koskaan hakenut tehtävään, jonka voisi kuvitella olevan sellainen, mitä vain mies voisi tehdä.

Hamasta nuoruudesta on kyllä jäänyt mieleen eräs niistä harvoista työpaikoista, jonka sain siksi, että isäni oli kyseisessä konsernissa töissä. Nimittäin samana kesänä veljeni sai myös työpaikan samasta konsernista. Ehkä hänen työpaikkansa oli ns. miesten työtä - ja hänen likaisen työn palkanlisänsä oli enemmän kuin minun koko konttorirotan palkkani. Mutta enpä olisi hänen hommaansa halunnutkaan.

Työelämässä syrjintää on varmastikin ollut. Ei mihinkään ylennyksiin tms. liittyvää, mutta mielipiteiden vähättelyä ja keskeyttämistä. Sellaista, johon on vaikea tarttua, kun sitä on vaikea edes tunnistaa. Tietää vaan jotenkin tulleensa väärin kohdelluksi. Olen monta kertaa sanonut, että miehille sallitaan paljon enemmän virheitä kuin naisille. Sekin on syrjintää.

Hanne: 
Olen ollut valmistumisen jälkeen miesvaltaisella alalla ja miesvaltaisissa työpaikoissa. Suomessa on sen verran ilmeisesti ollut oikeudenkäyntejä naisten syrjinnästä, että aika harvoin olen kuullut työpaikallani kenenkään nostavan naissukupuolta negatiivisessa mielessä esille. Mutta ne muutamat negatiiviset kommentit ovat kyllä mieleen jääneet... Kyseessä ovat kuitenkin olleet muut kuin esimiehet.

Kun olen miettinyt, millaisissa työtehtävissä olen ollut mieskollegoihin verrattuna, niin en voi sanoa tulleeni syrjityksi. Suomessa on kuitenkin moneen maahan nähden totuttu työssäkäyviin naisiin. MUTTA työpaikkojeni ulkopuolella on kyllä tullut vastaan yleistä tytöttelevää asennetta (esim. sukulaismiehet ja jopa -naiset, media, sattumalta kuullut keskustelut julkisissa paikoissa).

Suomessa on maailman koulutetuimpia naisväestöjä ja ihmettelen, miten alentavasti naisten uraan ja ammattitaitoon edelleen suhtaudutaan. Feminismin tarve ei ole Suomessa hävinnyt, vaikka maailman mittakaavassa olemmekin tasa-arvossa huipputasolla.

Kerran kesätöita hakiessa minulle sanottiin suoraan, että työtehtävä olisi naiselle fyysisesti liian raskas. Vaikea oli arvoida oliko näin todella. Muuten ei ole tullut vastaan selvää syrjimistä. Viime vuonna ne hakemani työpaikat, joista tiedän työpaikan saaneen nimen, menivät melkein kaikki naisille.

Kuva on Kauppalehden parin vuoden takaisesta artikkelista "Suomi on tasa-arvon lottovoitto". Uskoo ken haluaa.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Sallan blogi: Ostajan markkinat

Työn päivänä ja sen aattona on hyvä juhlia työpaikkaansa. Tein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nykyisen määräaikaisen työsopimukseni jatkamisesta. Eli sain vakituisen työpaikan, yksinkertaisemmin ilmaistuna.Ihminen, jonka opintovapaan sijaisena olen, päätti olla tulematta takaisin ja sain hänen paikkansa. Pidän työstäni ja näen yrityksessä erittäin paljon hyvää.  



Nyt työmarkkinoilla tuntuu olevan ostajan markkinat. Vapaata työvoimaa on niin paljon tarjolla, että yritykset pääsevät sanelemaan ehtoja. Tai sitten olen vaan niin kertakaikkisen huono neuvottelija. Jouduin nimittäin sopimaan palkan, joka on todella alakanttiiin verrattuna aikaisempaan palkkatasooni ja siihen, mitä kaltaiselleni koulutetulle ja kokeneelle ihmiselle tyypillisesti maksetaan. Osittain asia selittyy asematasollani, joka on alempi kuin missä olen aiemmin ollut, oltuani vuosia esimiesasemassa ja päällikön tittelillä. Mutta ei täysin. Jopa se huomioiden palkkani on alakanttiin. Enkä saanut neuvoteltua palkallisista lomistakaan. Ehkä on hyvä etten ole ammatiltani myyjä enkä ostaja....

Eli ns. mixed-feelings mutta helpotuksen huokaus siitä huolimatta. Pätkätyöläisyys ja työttömyys ovat henkisesti stressaavia tilanteita. Tätä kohdallani jatkui kolme vuotta, josta ajasta olin työttömänä vuoden ja kolme kuukautta. Sinä aikana opiskelin mm. avoimessa yliopistossa. En edes tiedä kuinka montaa työpaikkaa hain. Paljon. Haastatteluihin pääsin todella vähän, aiempaan verrattuna. Hakijoiden määrä on valtava ja varmaan löytyi monta nuorempaa, joilla oli juuri täsmäosaamista kyseiseen tehtävään.

Mitä tästä opimme? Kannattaa tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin. Koskaan ei voi tietää mihin ne voivat johtaa!

Hauskaa vappua!!

(Kuva: stadissa.fi)

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sallan blogi: Kuplassa?

Viime viikko kohistiin Krista Kososen sanomisista. Hänhän ei tunne ketään persuja äänestänyttä eikä kokenut elävänsä samassa Suomessa kuin teuvohakkaraiset. Krista tuomittiin punavuorelaiseksi punaviiniä lipittäväksi kupla-asukiksi. Sittemmin Krista on sanonut harjoittaneensa itsekritiikkiä sanoessaan mitä sanoi. Ihan turhaan minusta.

Minäkään en tunne ketään persuja äänestänyttä. Vaikken vihervasemmistolainen kulttuuriälykkö olekaan. Ehkä joku tuttuni on salaa äänestänyt perussuomalaisia, mutta eipä ole siitä kovaan ääneen huudellut. Eikä sen puoleen juuri kukaan muukaan julkisesti puoluekantaansa paljasta.

Uskoisin, että me kaikki elämme enemmän tai vähemmän omissa kuplissamme. Vakka kantensa valitsee ja seura tekee kaltaisekseen.

On sanottu, että armeijassa viimeisen kerran miehet kohtaavat koko yhteiskunnan kirjon - me naiset jäämme siitäkin kokemuksesta paitsi. Viimeisen kerran peruskoulussa olen ollut yhteisössä joka koostuu ihmisistä, jotka kuuluvat kaikkiin - nyt yritän vältellä puhumasta yhteiskuntaluokista mutta siitähän on kyse - mahdollisiin ihmisryhmiin Suomessa. Eikä silloin pikkukaupungissa ollut yhtään maahanmuuttajaa edes.

Peruskoulun jälkeen menin korkeakouluun opiskelemaan, sen jälkeen kansainvälisiin suuryrityksiin, joiden tehdassaleihin minulla ei ollut mitään asiaa. Harrastuksikseni valikoitui jostain - ei tietoisesta - syystä hinnakkaita lajeja, mikä rajoittaa pienituloisten osallistumista niihin. Vaikka kyllä niitäkin harrastuksissani tapaan, jotka harrastavat intohimosta lajiin, tekevät vaikka kahta työtä pystyäkseen kustantamaan itselleen haluamansa vapaa-ajan.

Eipä silti, ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että ystäväni äänestäisivät perussuomalaisia, mutta silloin politiikka kuten uskontokin pitäisi rajata pois keskustelun aihepiireistä. Muuten saattaisimme olla entisiä ystäviä.


Toisaalta voisi noudattaa Voltairen sanoja:

En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se.

Voltairen viisauksiin voi tutustua täällä:

http://fi.wikiquote.org/wiki/Voltaire

Kuva kyseiseltä sivulta.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hannen blogi: Oppeja talouden ihmemaa Sveitsiltä?

Suomessa valitetaan, miten syrjäinen, kallis ja pienen populaation maa me ollaan. Onko meillä mitään tulevaisuuden mahdollisuuksia? Suomen talousmedia on liian juuttunut EU- tai euromaiden sisäiseen vertailuun ja Saksa kohoaa mallimaana jatkuvasti esiin. Saksa on iso valtio eikä siinä mielessä kovin hyvä vertailukohde Suomelle. Pohjoismaisen benchmarkauksen lisäksi 8 miljoonan asukkaan Sveitsi vaatisi enemmän tutustumista. Miksi pieni, vuoristojen keskellä sijaitseva ja mm. EU:n ulkopuolelle jättäytynyt maailman kallein maa pystyy olemaan kansantaloudellisesti menestyvä?


Sveitsillä on globaalisti uniikkeja sektoreita. Puolueettomushistorian takia maassa on useiden kansainvälisten järjestöjen päämajoja. Sveitsin pankkisektori on tiukan pankkisalaisuuden takia päässyt mukaan moniin elokuviinkin. Kellomarkkina on kestänyt ja jopa kasvanut digitalisoituvassa maailmassa ja Swiss made -merkintää ei voi siirtää halpatuotantomaihin.

Kansainvälisiä järjestöjä Suomeen tuskin saadaan, mutta pohjoisen sijainnin takia olemme sentäs saaneet Googlen palvelinkeskuksen ja Microsoftin ja Yandexin keskukset ovat rakenteilla. Palvelinkeskuksiin liittyen on tehty tuore tutkimuskin (linkki).


Kellomarkkinaa voisi pitää lähellä design-maailmaa, jossa Suomi on edelleen vahva maa. Suomen design-viennin arvolle ei ole tehty kuitenkaan edes arviota (linkki)! Uskomatonta! Hesarin jutussa korostetaan tuotedesignin lisäksi palvelu- ja konseptisuunnittelua. Aikaisemminhan kirjoitin suomalaisesta, joka pääsi suunnittelmaan Oscar-gaalan visuaalista ilmettä. Designin avulla on mahdollisuus myös luoda uniikkia maabrändiä, jota ei voi noin vain kopioida muualle. Ja jos puhutaan kulttuurisektorista laajemmin, niin olen kerrankin perussuomalaisen kanssa samaa mieltä ja kannatan Tom of Finland -patsaan pystyttämistä! Siinä olisi Guggenheimiakin enemmän, no, munaa...

Lääketeollisuuden tuotteet ovat yksi Sveitsin suuri vientisektori. Suomessakin kemianteollisuuden (johon lääketeollisuuskin kuuluu) osuus viennistä on neljännes. Saksalainen Bayer on Suomen suurimpia yhteisöveron maksajia (linkki). En ymmärrä miksi Suomessa ei ole enemmän kemianteollisuushypetystä! T&K:n merkitys kemianteollisuudessa on suuri, joten tuotteita ei noin vaan kopioida. Onko tässä ongelmana se, että lääketutkimuspuolelle ei riitä porukkaa, kun lääkärit ja lääkealan osaajat sijoittuvat terveydenhoitosektorille, jossa itsessään on vakava työntekijäpula?

Sveitsi ei ole ainoa Alppi-maa, mutta matkailussa emme vedä vertoja keskellä Eurooppaa sijaitsevalle maalle. Sinällään Suomi lienee kokoonsa ja sijaintiinsa nähden suht hyvinkin pärjäävä matkailumaa. Joulupukki poroineen, keskiyön aurinko, revontulet, Turun saaristo ja Järvi-Suomi ovat globaalisti poikkeuksellisia nähtävyyksiä. Haasteena on se, että vaikka itse pidän Helsingistä asuinpaikkana, en näe tätä kansainvälisen turismin kannalta kovin säväyttävänä. Siksi mielelläni korvaisin erään parkkipaikan vaikka Guggenheimin museolla. Parasta toki olisi, että paikkaan tulisi ennemmin suomalaisen arkkitehtuurin ja designin talo. Ehkä Armi-talohanke pitäisi käynnistää uudelleen?



Vaikka suomalaisten palkkakilpailukykyä pidetään heikkona (Saksaan nähden se on yleisellä tasolla heikentynytkin), suomalaiset insinöörit ovat länsimaalaisittain halpatyövoimaa (linkki). Kovalla palkkatasolla Sveitsissäkin konepajateollisuus on merkittävä vientisektori. Miksi, se vaatisi lisätutkimista!

Wikipedia-sivuston pohjalta löysin Sveitsistä muitakin mielenkiintoisia tietoja. Sähkön tuotannon osalta maa on lähes omavarainen. Kotimaisen energiatuotannon osuuden kasvattaminen onkin myös lähes kaikkien Suomen puolueiden agendalla. Sveitsissä on maailman tihein rautatieverkko ja siellä on suhteessa eniten junamatkustusta koko maailmassa. Maassa on useita rautatieyhtiöitä. Hankalat vuoristo-olosuhteet lienee tässä yksi syy, mutta jälleen yksi esimerkki siitä, että pienessäkin maassa voi olla rautateillä kilpailua, kunhan se sallitaan ja mahdollistetaan. Tässä suomalaisilla on petrattavaa, kun henkilöliikenteenkin kilpailun avaamista vain siirretään tulevaisuuteen.

Yksi mitä Sveitsistä en Suomeen halua, on naisten asema. Naisten äänioikeus kattoi koko Sveitsin vasta vuonna 1990. Saksaan tyyliin uskon Sveitsinkin järjestelmän passivoivan naisia pois työelämästä mm. perhekohtaisen verotuksen takia.

Kuvat: freedigitalphotos.net / domdeen ja Vichya Kiatying-Angsulee

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sallan blogi: Vaalien jälkeisiä mietteitä

Vaalijytkyt on nyt sitten nähty, mitä jäi käteen? Ainakin uutinen 9-lapsen äidistä, joka jäi eduskunnasta rannalle.

Toivotaan, että Sipilällä ja Soinilla, jotka todennäköisimmin hallituksessa keskeisiä ministerinsalkkuja kanniskelevat, on oikeat lääkkeet työttömyyden hoitoon. Teuvolla on vaan "ministerinsalkkunsa" (Riemurasia.net)



STTK:n puheenjohtaja Antti Palola summasi tulevan hallituksen haasteita tiedotteessaan.
http://www.sttk.fi/2015/04/20/sttkn-puheenjohtaja-vaalitulos-ei-muuta-sita-mita-suomi-tarvitsee/

– Työttömyyden hoito vie Suomelta miljardeja. Työttömyyden kasvu on taitettava lisäämällä julkisia investointeja heti vaalikauden alussa muun muassa väyliin, tietoliikenneyhteyksiin, vuokra-asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.

Karrikoiden: Asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen panostaminen on elvytystä virolaisille. Rakennustyömailta on vaikea suomalaisia työntekijöitä löytää.

Työnhaku on kokopäivätyö

Samaisen STTK:n sivuilta löytyi myös hätkähdyttävä tieto työnhausta Suomessa vertailtuna muihin maihin:

Suomessa työtön käytti keskimäärin 3 minuuttia päivässä työnhakuun. Ruotsissa aika oli kaksinkertainen ja USA:ssa 41 minuuttia päivässä. Keskimääräinen käytetty aika Länsi-Euroopan maissa oli n. 10 minuuttia, kolminkertainen Suomessa työnhakuun käytettyyn aikaan verrattuna.
http://www.sttk.fi/2015/04/21/kolmen-minuutin-haku/

Muistan ensimmäisen outplacement-koulutuksen opettaneen, että työnhaku on kokopäivätyötä. Silloin istuinkin kiltisti 6-7 tuntia päivässä hakemassa töitä. Lopulta työpaikka löytyi Hesarin työpaikkasivuilta (se oli sitä aikaa...). Nyt en todellakaan käyttänyt tuollaista aikaa päivittäin. Mutta enemmän kuin 3 minuuttia, enemmän kuin tunninkin monena päivänä viikossa. Jossain vaiheessa tosin puhti loppui tuloksettomuuden seurauksena. Nyt töissä ollessani pidin tietoisesti taukoa työnhausta, keräsin voimia tulevaan.

Tsemppiä työnhakuun itse kullekin.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Hissipuheen teemakirjoitus: Myykää, niin me ostamme!

Eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden vastaisesti työpaikkoja ei luo maan hallitus vaan tuotteiden ja palveluiden ostajat. Hissipuhujat kantavat kortensa kekoon ja kertovat, mihin uusiin palveluihin ja tuotteisiin he laittaisivat rahansa, jos niitä olisi tarjolla.


Hannen ostoslistalta löytyisi:
  • Kännyköiden pelilukko - Tämä menisi lahjaksi muutamaan lapsiperheeseen, jotka tuskailevat jatkuvasta kännykkäpelaamisesta. Kännykkää ei voi samalla tavalla takavarikoida kuin pelkkää pelilaitetta. Peliajan rajaamislukolla voisi olla kysyntää monelle aikuispelaajallekin. Lukko loisi myös hyvät markkinat peleille, joita lukko-ohjelma ei tunnistaisi peliksi ;)
  • Rautalankamalli viherkasvien kasteluun - Katselen kotonani taas tyhjiä kukkaruukkuja, joissa olen saanut tapettua kaikki helppohoitoisetkin huonekasvit. Tarvitsisin varmaan kukkaruukkukohtaisen mikrosääaseman, joka antaisi senttilitran tarkkuudella ohjeet kastelusta ja samalla vaikka lannoituksestakin...
  • Konepesun kestävät topatut rintaliivit - Kun on saanut valittua sopivan koon, mallin, värin ja merkin, ei jaksa enää katsoa tai kysellä rintaliivien pesuohjeiden perään. Ensimmäinen konepesu sitten paljastaa, mitkä liivit sopivat konepesuun ja mitkä eivät... Laiskana ihmisenä pidän käsinpestäviä alusvaatteita täysinä turhakkeina. Eli liiveihin selvät merkinnät konepesukestävyydestä, kiitos!
  • Ampiaisen tappamisspray - Kesän myötä tulee kaksi inhokkiani: aurinkorasvan käyttö ja loppukesästä terassilla pörräävät ampiaiset. Aurinkosuoja on yhä useammin ujutettu normaaliin päivävoiteeseen, joten sitä mönjää ei tarvitse välttämättä erikseen laittaa. Ampiaisia pelkään, koska epäilen olevani niille jopa allerginen. Käsilaukkuun sopiva tappo- tai ainakin tainnutusspray olisi kätevä tapa päästä pörrääjästä eroon. Näin voisi välttyä myös olut- tai siiderilasiin hukuttautuvista ampiaisista. Ainakin itseltäni jää loppulasi juomatta, jos siellä killuu amppari. 
Viime aikoina Hanne on löytänyt seuraavat uudet palvelut ja tuotteet, ja ollut niiden tyytyväinen ostaja: 1. Oluen maahantuojan oma ja erittäin kaunis olutbaari Bier Bier, 2. Steam punk -baari Kampissa  3. Lakanat paikallaan sängyssä pitävät lakananipsut (Amazonista ostetut bed sheet grippersit, oikeaa suomennosta en tiedä...)

Salla puolestaan ostaisi enemmän vaatteita, jos Suomessa olisi yhtä hyvät kokovalikoimat kuin esim. USA:ssa. Lyhyen ihmisen on täältä vaikea saada istuvia vaatteita. En viitsi ostaa ulkomailta nettikaupoista, kun vaihto ja palautus tuntuvat hankalilta.

Salla kiittelee jo käyttämistään uusista palveluista passin hankkimisen helppoa nettipalvelua: Tilaus sisään valokuvaamosta saadun koodin kanssa ja nouto R-kioskilta.

Kuva: freedigitalphotos.net / hyena reality

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hissipuheen teemakysymys: millaisia ovat olleet hankalimmat työkaverisi ja miten olet selvinnyt heidän kanssaan?

Taannoisen vierasbloggaajamme Leenan ja Hesarissa olleen artikkelin perusteella innoistuimme miettimään hankalia työkavereita ja miten tilanteista heidän kanssaan on selvitty.

Salla: 
Hankalia työkavereita on matkan varrelle mahtunut monenlaisia. On ollut alaisia, joilla on mennyt kuppi nurin jo kauan sitten, eikä mikään - edes ylennyt tai palkankorotus - enää korjaa tilannetta. On ollut niitä, joille mikään tiimin tekemä työ ei ole kelvannut. Hankalia tyyppejä on ollut myös ne, jotka puhuvat yhtä ja tekevät toista.

Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että hankaluus ei kuitenkaan ole kohdistunut minuun (tai tiimiini) ihmisinä, vaan työhön. Ehkä kaikille yhteistä on myös se, että hankaluudet liittyvät kyseisen henkilön omaan egoon. Miten sellaisesta sitten selviää? Ei välttämättä mitenkään. Ehkä paras keino on yrittää puhua suoraan miltä itsestä tuntuu, kun mikään ei kelpaa tai kun sovitusta ei pidetä kiinni. Tärkeintä lienee pitää kiinni siitä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vaikka välillä tuntuu, että näin ei ole...

Hanne:
Minusta hankalimpia työkavereita ovat olleet ylimieliset henkilöt. Ko. henkilöt eivät tervehdi vastaantullessaan. He pitävät tärkeänä vain oman spesiaalijuttunsa asioita, eivätkä ole kiinnostuneita muiden näkökulmista. He ovat kateellisia, jos muut saavat positiivista palautetta tai huomiota. He nostavat suuren haloon muiden ihmisten pienistäkin virheistä. He kuvittelevat olevansa jonkinlaisia mielipidejohtajia, ja loukkaantuvat, jos heidän mielipiteensä kyseenalaistetaan. 

Ylimieliset tietysti kuvittelevat olevansa niin fiksuja, että heidän ei tarvitse ottaa työkollegoiden mielipiteitä huomioon. Esimiehille ja muille organisatorista valtaa omaaville ylimieliset tietysti lirkuttelevat minkä ehtivät. Ylimieliset saattavat olla omassa työssään hyviä, mutta käytöksellään voivat estää järkevää työntekoa ja tiedonkulkua organisaatiotasolla.

Eipä neuvoja hankalien työkavereiden kohtaamiseen meiltä oikein löytynyt. Millaisia kokemuksia lukijoilla on ollut? Hyviä vinkkejä, miten hankalien ihmisten kanssa tullaan toimeen?

(kuva:freedigitalphotos.net/stuart miles)

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Sallan blogi: Lomaa työkavereista

Pääsiäinen tuli juuri sopivaan aikaan. Hauskaa pääsiäistä kaikille !

Olinkin jo pahasti loman tarpeessa. Vuokratyöfirma käytännössä kielsi minua pitämästä työssä kertyviä lomia sinä aikana kun vuokratyösuhde jatkuu. Onneksi yritys, jossa olen töissä, sallii minun pitävän saldovapaita. Pääsiäiseen en kuitenkaan kertyneitä tunteja käytä, tämä pitkä viikonloppu riittäköön. Ja kun lisäksi moni työkaveri pitää lomaa pääsiäisen jälkeisen viikon, tuntuu kuin itsekin olisi silloin lomalla. Välillä sitä tarvitsee hengähdystaukoa työyhteisöstä enemmän kuin itse työstä. Palaverikalenterikin on ihanan tyhjä ensi viikolla.


Työssä käyminen olisikin kivaa, jos kaikki sujuisi aina hyvässä hengessä ja huumorilla. Yleensä niin onkin, mutta ei aina. Ihmisethän töitä tekevät eikä koneet - toistaiseksi ainakin. Kukin tuo työpaikalle omat hyvät ja huonot luonteenpiirteensä, turhautumisensa ja pelkonsa. Pahimmillaan pelataan valtapelejä, pönkitetään omaa egoa ja mollataan toista.

Päivän Hesarissa oli taas karu muistutus siitä, että vaikka töissä ei aina ole niin kivaa, on siellä kuitenkin kivempaa kuin niillä, jotka eivät siitä ihanuudesta ja kurjuudesta pääse nauttimaan. Taina Haahti kirjoittaa kolumnissaan "Liian vanha töihin, liian nuori eläkkeelle" ikätovereistaan, jotka yrittävät vielä löytää tiensä takaisin työelämään. "Yli 50-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrä on noussut 11 000:lla viime vuodesta. Heitä on 131 000 (TEM). Työmarkkinoille he ovat liian vanhoja, työttömyysputkeen liian nuoria, ja eläkeikään on kymmenen vuotta."

Lue koko juttu: http://www.hs.fi/ura/a1427857278963

Toivotaan, että tulevalta eduskunnalta ja hallitukselta löytyisi eväät työllisyyden parantamiseen, sekä nuorten että yli 50-vuotiaitten.

Mutta eipä synkistellä tämän enempää näin lanka-lauantaina. Valoa ja kesää kohti tässä mennään jo.

Kuva freedigitalphotos.net/Jeroen van Oostrom