Olen aina tykännyt tehdä töitä työpaikan konkareiden kanssa. He yleensä ottavat asiat jo hieman rennommin, eikä yhteistyössä ole sellaista kilpailutilannetta kuin oman ikäisten kanssa. Konkareilta kehtaa kysyä tyhmempiäkin kysymyksiä ja toisaalta he myös jakavat mielellään tietojaan. On myös oikeasti kiinnostavaa (välillä...) kuunnella vanhempien tarinoita menneiden vuosikymmenien työelämästä. Asioista selvittiin, vaikka tietokoneita oli firmassa vain yksi...
On myös haikeaa, kun mukava ja osaava työkaveri jää eläkkeelle. Ehkä sen takia, että työkaverit tuntee nimenomaan työminän kautta eikä heitä eläkkeellejäännin jälkeen juurikaan tapaa. Sitä myös miettii sitä huimaa osaamisen määrää, joka periaatteessa muuttuu kerralla arvottomaksi. Sukulaisten eläköityminen tuntuu iloiselta tapahtumalta, koska heidät taas tuntee vapaa-ajan minän kautta ja eläköityminenhän vain lisää vapaa-aikaa.
Kun kollega jää eläkkeelle, minun on vaikea keksiä hyvää toivotusta eläkepäiville. "Hyviä eläkepäiviä" on aika persoonaton. Pitäisikö eläkeläiselle toivottaa rentouttavia vai aktiivisia eläkepäiviä? Joillekin eläkkeellejäänti voi olla jopa kriisi, joten sitä ei voi automaattisesti olettaa hyvänä asiana.
Kuva: www.freedigitalphotos.net/Ambro
Sama tilanne meillä töissä. Jos joku ei juuri ole jäämässä eläkkeelle, niin sitten juodaan 60-vuotiskahveja. Tarmokkaita ja virkeitä meidän eläkeikää lähestyvät kyllä ovat. Yrityksessämme ei ole mitään erityistä seniorien työhyvinvointiohjelmaa käytössä, mutta ehkä käytännöt on muutenkin sovitettu kohdilleen, sillä keski-ikämme on omaakin ikääni korkeampi. Kertoo kyllä siitä että nuorennusleikkaus tämän yrityksen henkilöstöön on pakko tehdä mutta tapahtunee vääjäämättä, kun eläkkeelle jääviä on niin paljon. Kysymys kuuluu toisaalta, miten tämän yrityksen imago nuorempia houkuttelee.
VastaaPoistaTerveisin
Salla